Sointu Borgin Topi-veljeltä suoraa puhetta autismista: ”En saanut yhtään ystävää lukiossa”
– Vaikka meillä olisi erilainen aivorakenne, pystymme siitä huolimatta rakkauteen, hellyyteen ja myötätuntoon. Me olemme erilaisia, mutta me emme ole erilaisia.
Näin Topi Borg, 28, kuvailee autismia ja sen kanssa elämistä. Topi on yksi Ylen Kirjolla-ohjelman päähenkilöistä.
Kirjolla-ohjelmassa seurataan neljän autismidiagnoosin saaneen nuoren aikuisen elämää. Ohjelman avausjaksolla on tähän mennessä ollut yli puoli miljoonaa katselukertaa.
– Ohjelman kuvaukset olivat elämäni onnellisinta aikaa. Tapasin monia ihmisiä, kävin uusissa paikoissa, pystyin avautumaan. Pääsin käymään jopa Lapissa, Topi muistelee viime vuoden kuvauksia.
Topi esiintyy ohjelmassa perheensä kanssa. Topin toisiksi vanhin isosisko on yrittäjä ja mediapersoona Sointu Borg, 30.
Ohjelma on itse asiassa saanut alkunsa Soinnun aloitteesta, kun hän otti yhteyttä tuotantoyhtiöön ideansa kanssa. Tuotantoyhtiö oli suunnitellut autismiin liittyvää ohjelmaa jo aiemmin, ja sisarusten hyppääminen mukaan oli käänteentekevää ohjelman toteutumisen suhteen.
– Kirjolla on ilmeisesti Yle Areenan tämän vuoden suosituin ohjelma, joka on julkaistu, Sointu kertoo ja saa Topin hämmästymään.
– Tärkeintä on, että tietoisuus leviää ja autismista on enemmän ymmärrystä. Aloin itkemään, kun kuulin, että tätä ohjelmaa on näytetty kouluissa, Topi toteaa.
Topilla ei ole käytössä sosiaalisen median palveluita. Hän kertoo käyttävänsä vain Facebookia ja Whatsappia. Tästä syystä Sointu on saanut valtavan määrän yhteydenottoja ohjelmaan ja veljeensä liittyen. Useat ihmiset ovat tulleet kiittämään siitä, että ohjelma on tehty.
Sointu on saanut viestiä myös siitä, kuinka autististen lasten vanhemmat pelkäävät lastensa tulevaisuutta. Kirjolla-ohjelmassa seurataan muun muassa sitä, kuinka Topi hankkii itselleen ensimmäisen vakituisen työpaikan. Tämä on luonut muille autistien vanhemmille turvaa ja luottamusta.
Tavallinen perhe
Topi muistaa ajatelleensa lapsena, että Sointu on seikkailunhaluinen ja jopa rasavilli lapsi.
– Teini-ikäisenä ajattelin, että Sointu on niin paljon ulkona ja hän käyttää paljon meikkiä, lopeta meikkaaminen! Yliopisto- ja aikuisiässä olen ajatellut, että lopeta stressaaminen, Topi muistelee.
Sointu kertoo, että heidän sisarussuhteensa on ollut aina läheinen.
– Aikuisiällä suhde on ollut erilainen. Aikuisena toiseen tutustuu vähän kuin uudestaan. Puhumme paljon syvällisiä juttuja ja tykkäämme tehdä asioita yhdessä, Sointu kuvailee.
– Aikuisena olen ajatellut, että hän on yksi harvoista ihmisistä ympärilläni tässä yksinäisessä maailmassa, Topi sanoo katsoen Sointua lempeästi.
Lapsena sisaruksilla oli kinastelua. Sointu ymmärsi kuitenkin jo nuorena, ettei Topia voi ärsyttää liiaksi, sillä hänen tunteidensa käsittely on erilaista kuin muilla.
– Kyllä me nykyäänkin tunteita näytetään, mutta tilanteet puretaan auki heti. Topi hermostuu siihen, että annan liikaa neuvoja ja minä hermostun hänessä siihen, kun hänellä on kierrokset korkealla, Sointu sanoo.
Topi sai autismidiagnoosin jo lapsena. Perheessä on aina suhtauduttu autismiin neutraalisti. Keinoja sen kanssa elämiseen on ollut paljon, varmasti myös sen takia, että Borgien äiti on lastenpsykiatri.
Särki sydämen
Kirjolla-ohjelmassa nähdään hetkiä, kun Sointu itkee sen vuoksi, että Topia on elämänsä aikana kohdeltu autismin takia epäoikeudenmukaisesti. Topia kiusattiin etenkin ala-asteella.
Topi sanoo, ettei kiusaaminen ole ollut hänelle iso asia.
– Minulle koulukiusatuksi tuleminen ei ollut iso diili. Valitettavasti se oli siskolleni iso asia, se on särkenyt myös minun sydäntäni. Hänellä on ollut kuitenkin hyvä syy itkeä, Topi avaa.
Sointu ja Topi kävivät saman päiväkodin sekä ala- ja yläasteen. Etenkin ala-asteella Sointu katsoi aika ajoin veljensä perään.
– Asia, mikä minua Kirjolla-ohjelmassakin jännitti, oli se, että enhän minä ole näitä asioita aiemmin Topille itkenyt. Enkä ole itsekään näitä mitenkään aktiivisesti miettinyt, mutta kun niistä kysytään ja niistä keskustellaan, tunteet tulevat pintaan, Sointu jatkaa.
Topi kertoo yhden kiusaamiseen liittyvän muiston. Hän muistelee tilannetta, jossa kiusaajat työnsivät hänet seinää vasten, ja hän löi takaraivonsa naulakkoon.
– Sanoin kiusaajille: ”Kiitos, suoristit ryhtini.” He hämmentyivät, koska en pelännytkään heitä, Topi muistelee.
– Minua kiusattiin, mutta minä en näyttänyt heille pelkoa. Kiusaajan paras ruoka on pelko. Jos kiusattu ei pelkää, kiusaajasta tulee suhteellisen avuton, hän jatkaa.
Apua elokuvista
Topi itse kertoo huomanneensa autistisen erilaisuutensa voimakkaimmin yläasteen loppupuolella. Lukioaikoina hän alkoi matkia ”normaaleja ihmisiä”, jotta hän voisi olla kuin muut. Samoihin aikoihin hän siirtyi erityisluokalta normaaliin luokkaan opiskelemaan.
– Minä en saanut yhtään ystävää lukiossa, mutta olin erittäin omistautunut oppimaan. Pääsin melkein jokaisesta kokeesta läpi ensimmäisellä yrittämällä. Olen siitä hyvin ylpeä, Topi sanoo.
Lukioaikoina Topi kiinnostui myös elokuvista ja tänä päivänä hän kutsuu itseään cinefiiliksi eli suureksi elokuvien ystäväksi.
Topi on opetellut elokuvien kautta ihmisten käyttäytymistä sekä tunteiden kuvailua. Erityisesti rikos- ja vakoojaelokuvat ovat opettaneet paljon kehonkielestä ja ihmisen toiminnasta.
– Olen matkinut näyttelijöiltä sitä, kuinka tunteita voi ilmaista mikroilmeillä ja muilla tavoilla.
Topilla ei ollut teini-ikäisenä paljoa ystäviä, jos ollenkaan. Hän kertoo, että aika ajoin hän olisi kaivannut vierelleen ikätovereita, joiden kanssa jakaa asioita, mutta se on ollut vain ohimenevä tunne. Hän nimeää useaan kertaan perheen kaikista rakkaimmaksi asiakseen. Borgien perheeseen kuuluu kaiken kaikkiaan viisi lasta sekä vanhemmat.
Topi paljastaa saaneensa hiljattain uuden ystävän, josta hän on hyvin innoissaan. Pitkien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen ei ole hänelle kuitenkaan helppoa eikä luontaista.
Topi pitää pitkistä keskusteluista. Hyvää keskustelutaitoa hän kaipaa kaikilta, joiden kanssa hän viettää aikaa. Myös Sointu ja Topi keskustelevat sisarussuhteessaan paljon erilaisista asioista.
Parisuhde ei myöskään ole Topille juuri nyt ajankohtainen asia, mutta tulevaisuudessa täysin mahdollinen.
– Jos on oikea synkka, silloin voin alkaa parisuhteeseen. Se on vain, jos tapaa oikean ihmisen, kenen kanssa synkkaa ja voi puhua. Se on kaikkein tärkein ainesosa suhteessa.
Onnellista elämää
Topi on töissä ruokakaupassa. Kyseessä on hänen ensimmäinen vakituinen työsuhteensa. Sointu kertoo olevansa veljestään erittäin ylpeä.
– Toivoisin, että olisin yhtä hyvä budjetoimaan kuin Topi. Hän elää täysillä onnellista, itsenäistä elämää. Asut omassa kämpässä, teet työtä, josta tykkäät, Sointu kertoo katsoen Topia.
– Koen, että sinun elämäsi on todella hienosti hallinnassa, Sointu lisää.
Topi painottaa, että hän pystyy tekemään vain fyysistä työtä, eivätkä ”konttorirotan” hommat sopisi hänelle. Kaikenlaiset paperihommat sekä kirjoittaminen ja esimerkiksi pitkiin tekstiviesteihin vastaaminen tuottavat hänelle paljon stressiä.
Autisminkirjon häiriössä muisti ja sen toiminta voi vaihdella. Topi muistaa erittäin hyvin paikat, esineet, ympäristönsä sekä kaiken lukemansa ja näkemänsä. Kasvot ja nimet puolestaan eivät jää hänelle helposti mieleen.
– Jos tapaan ihmisen vain kerran vuodessa, enkä ole hänen kanssaan usein tekemisissä, unohdan kasvot. Tämä johtuu siitä, että en ajattele heitä, eivätkä he ole osana arkeani, hän avaa.
Perhe on pyrkinyt myös auttamaan Topia tärkeiden asioiden muistamisessa. Esimerkiksi Topin isä teippasi ulko-oven yläpuolelle lapun, jossa luki: ”Sähkö, vesi, liesi”. Lapun tarkoituksena oli muistuttaa, että kaikki laitteet täytyi sammuttaa ennen kuin kotoa voi poistua.
– Otin lapun pois seinästä kaksi vuotta sitten, enkä ole yhtäkään kertaa unohtanut sähköjä, vettä tai hellaa päälle lähtiessäni kotoa. Varmistan aina neljä kertaa, että kaikki on pois päältä, Topi kertoo.
Topi ei ole kokenut, että hänen pitäisi näyttää muille pärjäävänsä yhteiskunnassa, vaikka hänellä onkin autismi.
– Minä pärjään taidoillani ja parannan itseäni. Minä epäonnistun, tunnen pettymystä ja nousen ylöspäin tullen vahvemmaksi niin kuin kuka tahansa muukin.
Aikaa ja tilaa
Topi toivoo, että Kirjolla-ohjelma voisi toimia jäänmurtajana autismista puhumiselle. Hän haluaa painottaa erityisesti, etteivät kaikki autistit ole hyviä matematiikassa tai ”neroja”. Jokainen yksilö on erilainen, ja häiriö voi ilmetä ihmisillä eri tavalla.
Topilla on kuitenkin yksi vinkki jokaiselle, joka kohtaa autistin.
– Antakaa meille aikaa ja tilaa. Me autistit pystymme kyllä saapumaan teidän tasollenne. Pystymme olemaan kohteliaita, yhteisymmärryksellisiä, hauskoja ja älykkäitä, mutta se vaatii meiltä todella paljon aikaa, Topi sanoo.
– Halusin ohjelmassa tuoda ilmi sen, että me syömme, teemme budjettia, yritämme saada työpaikkaa aivan yhtä kiihkeästi kuin kaikki muutkin ihmiset. Päivästä päivään rakastamme samalla tavalla ystäviämme ja perhettämme, hän jatkaa.
Sointu toivoo Topin lailla, että autisminkirjon häiriöt olisivat tulevaisuudessa hyväksyttävämpi asia yhteiskunnassamme. Sointu kuitenkin muistuttaa, että Kirjolla-ohjelmassa seurataan vain neljän päähenkilön tarinaa, joten kaikkea se ei autismista kerro.
– Se on ihan mahdotonta, että tämä yksi ohjelma avaisi kaiken autismista, Sointu toteaa.
Vaikka Sointu on saanut paljon hyvää palautetta ohjelmasta ja siitä, että Topi avaa elämäänsä autistina, on hän saanut myös epätoivottuja viestejä.
– Koska autismi on ollut aina perheessämme läsnä, toivon, että kukaan ei tule minulle kertomaan, miten minun pitäisi suhtautua autismiin tai Topiin. Se tuntuu siltä kuin kajottaisiin minun henkilökohtaisiin asioihini, Sointu painottaa.
– Eivät läheisetkään autismia pakoon pääse, Topi lisää.
Topille tärkeintä on se, miten autismi kohdataan tulevaisuudessa etenkin lasten keskuudessa.
– Tämä on ollut todella hieno juttu, mutta olisi ohjelman voinut tehdä jo paljon aiemmin. Toivon, että mahdollisimman moni näkisi Kirjolla-ohjelman ja ymmärtäisi autismista tulevaisuudessa enemmän, Topi summaa.
Source: iltalehti.fi
