Tällaisia ovat eliittiseuralaisen asiakkaat â Bisnesmiehiä, perheenisiä, pikkuhousufriikkejä, murheellisia ressukoita…
Eliittiseuralaisena ulkomailla toiminut suomalainen Enni Levi on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan.
Hän on kohdannut urallaan mitä erikoisimmista harrasteista pitäviä asiakkaita.
Ensinnäkin ovat pikkuhousumiehet, jotka mankuvat pikkareita matkamuistoksi.
– Myin niitä asiakkaille kolmenumeroisilla summilla ja kipitin kommandona kotiin, Levi kertoo kirjassa bisnestajustaan.
Mutta pikkuhousumiehetkin saattavat erikoistua. Yksi asiakas esimerkiksi halusi pitää pikkuhousuja suussaan seksin aikana.
– Mikäpä siinä. Käärin herkullisen kasan kahisevaa ja yhdet kuolaiset pikkuhousut käsilaukkuuni keikan päätteeksi, Levi kommentoi.
Asiakaskunta vaihteli laajasti: Vastassa saattoi olla pankkiiri, koodari, toimitusjohtaja, opiskelija, sijoittaja tai lentäjä, firman vanha tuttu tai ensikertalainen, paikallinen tai bisnesturisti. Asiakkaita oli niin Euroopasta kuin Aasiasta, Lähi-idästä kuin Piilaaksostakin.
Ehkä hieman yllättäen asiakkaiden keski-ikä oli lähempänä kolmeakymmentä kuin viittäkymmentä, joten stereotypia vanhoista pervoista seksin pääasiallisena ostajajoukkona ei pitänyt lainkaan paikkaansa.
Monet Levin asiakkaista olisivat ainakin ulkoisesti arvioituna saaneet seuraa mistä tahansa muualtakin, mutta esimerkiksi ajanpuutteen takia he suosivat seuralaispalveluja.
Monet olivat nopealla bisnesvisiitillä ennen suuntaamista seuraavaan metropoliin, jolloin seuran metsästäminen varta vasten vain yhdeksi illaksi ei ollut heidän prioriteettilistansa kärkipäässä.
Sinkut saattoivat ilmaista, etteivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita parisuhteesta silloisessa elämäntilanteessaan.
Joillekin maksullinen seura ja siihen liittyvä rahankäyttö ruokki fantasioita.
Levi ei törmännyt eliittiseuralaisurallaan varsinaisiin kuuluisuuksiin, mutta moneen bisnesmaailman vaikuttajaan kylläkin.
– Sillon tällöin kohdalle osui sellainen herrasmies, että työn ulkopuolistakin yhteydenpitoa joutui pohtimaan ihan tosissaan. Vastaan saattoi tulla vaikkapa sen verran korkean profiilin bisneskontakti, että esimerkiksi mentorointisuhde kutkutti tositarkoituksella.
– Verkostoituminen aidosti kiinnostavien tyyppien kanssa siviilissä olisi voinut johtaa korvaamattoman arvokkaisiin kansainvälisiin työmahdollisuuksiin, mutta riskit olivat kovat. Sooloilu firman ulkopuolella oli tietysti sekä kiellettyä että turvatonta, enkä ainakaan itse tyypillisenä kuuliaisena suomalaisena koskaan ylittänyt rajaa työ- ja siviilielämän välillä, Levi kertoo kirjassaan.
Maksullinen olkapää
Asiakaskunta saattaa herättää moraalisia pohdintoja sen takia, että monet olivat perheellisiä aviomiehiä.
Avioituneet asiakkaat olivat Levin mukaan usein enemmän tai vähemmän paranoideja ja halusivat ymmärrettävästi pitää tapaamisesta mahdollisimman matalaa profiilia.
Perheenisät tunnisti siitä, että he aikatauluttivat kompaktit tapaamiset strategisesti työaikojen lomaan, esimerkiksi lounastauolle.
Kännykkä pysyi aviomiehillä aina kädenmitan päässä, ja he tiirailivat hermostuneesti luuriaan sivusilmällä siltä varalta, että vaimo tai lapset soittaisivat.
– Perheelliset olivat usein hyvinkin avoimia tilanteestaan, ja olikin oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vähintään keikan ensimmäisessä smalltalk-osuudessa kävimme läpi myös vaimon ja lasten kuulumisia. Hepuilla tuntui olevan tässä vaiheessa tarve vakuutella toistuvasti, että rakastavat kyllä perhettään oikein kovasti, vaikka käyttivätkin seuralaispalveluja.
– Usein samaan hengenvetoon miehet kuitenkin yltyivät avautumaan niin parisuhde- kuin seksiongelmistaankin, Levi kertoo kirjassaan.
Ylipäätään lähes kaikilla asiakkailla tuntui Levin mukaan olevan selkeä tarve purkaa elämän solmukohtia ulkopuolisen kanssa.
– Keskustelu- ja kuuntelutaidot seuralaisena osoittautuivat yhtä arvokkaaksi pääomaksi kuin fyysiset tekijät, sillä asiakkaat louskuttivat usein enemmän leukojaan kuin lantioitaan keikan aikana. Erityisesti pitemmillä keikoilla miehet saattoivat avautua ongelmistaan kyyneliin saakka, Levi paljastaa.
Aina asiakkaan kanssa ei edes päädytty sänkyyn asti. Riitti, että Levi silitti murheitaan itkeneen miehen tukkaa ja tarjosi olkapäätä.
Tavanomaista seksiä
Kaiken kaikkiaan Levi oli tyytyväinen myös asiakkaidensa kanssa harrastamaansa seksiin:
– Jokainen asiakas oli viimeisen päälle puhtaaksi puunattu ja ajeltu, joten en törmännyt mihinkään fyysisesti hälyttävään tai inhottavaan. Oikeastaan keikat olivat virkistävän kliinisiä verrattuna siviilielämäni seksiseikkailuihin, jolloin vastaan on tullut vaikka mitä turjakkeita ja limaisia lonkeroita.
– Toisin kuin siviilissä, en koskaan törmännyt töissä epäkunnioittavaan käytökseen, ja oikeastaan vain kerran jouduin kärvistelemään läpi sysipaskan session – tämäkin vain siitä syystä, että asiakas kuului rakastuneiden höperöiden segmenttiin ja horisi kesken kaiken harhaisia tulevan hääseremoniamme käytännön järjestelyistä.
Toisin kuin Levi oli etukäteen luullut, asiakkaat eivät yleensä halunneet mitään kovin erikoista:
– Keikoilla korostui pitkässä juoksussa tietynlainen vaatimattomuus ja tavanomaisuus seksin saralla. Muistan kuumotelleeni urani alussa, että aivan varmasti eteeni osuisi joku sankari, joka haluaisi minun seisovan päälläni pesusieni suussa virtsalla täytetyssä pulkassa, mutta todellisuus oli kuvitelmia arkipäiväisempää.
Enni Levi: Eliittiseuralaisen päiväkirja (Atena) ilmestyy 22. kesäkuuta.
Source: iltalehti.fi