Mitä privaattistripparin toimenkuvaan kuuluu? Uutuuskirja kertoo
Enni Levi työskenteli opiskeluaikoinaan luksusseuralaisena Euroopan metropoleissa. Millaista suomalaisen eliittiseuralaisen samppanjan ja seksin täyteinen arki maailmalla oikeasti on?
Ainakin se on sitä, että odottaa asiakastaan luksushotellin nahkasohvalla liukuvoidetta pikkuhousuissa.
Muun muassa tästä Levi kertoo kesäkuussa ilmestyneessä kirjassaan.
Levi istui päivät yliopiston luennoilla ja illat pukumiesten päivällisillä. Kirjassaan hän korostaa, ettei ollut ihmiskaupan tai painostuksen uhri. Hän teki työtään puhtaasti omasta halustaan.
– Kartutettu kielitaito, kansainvälinen kokemus ja akateeminen sivistys ovat olleet mitä arvokkainta pääomaa niin eliittiseuralaisena kuin myöhemmin oman alan töissäni. Tämän kaiken kerron osittain kumotakseni ennakkoluulot seksityöläisistä epätoivoisina kadunnaisina, Levi ilmoittaa heti kirjansa alussa.
Hän kertoo myös olleensa aina seksipositiivinen. Nuoruuteen kuului pitkiä ja tasapainoisia parisuhteita. Sinkkuna Levi nautti sekä miehistä, naisista että pariskunnista.
– Seksipositiivisuuteni näkyi myös kiinnostuksessani maailman vanhimpaan ammattiin ja kaikkiin sen lieveilmiöihin – leikittelinkin usein ajatuksissani maksetun seksin konseptilla. Tästä huolimatta tähtäimessäni häämötti ura akateemisissa ympyröissä, ei ensisijaisesti lateksisaappaissa ja sukkanauhoissa, Levi kertoo kirjassaan.
Missä vaiheessa punavalojen loiste sitten alkoi houkuttaa tositarkoituksella?
– Varsinainen ensinytkähdys tapahtui eräänä kuumana kesäiltana keskieurooppalaisen suurkaupungin sykkeessä. Salakuljetin itseni silloisen poikaystäväni siivellä paikalliselle äärimmäisen tasokkaalle strippiklubille, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, Levi muistelee.
Metkaa hinkutusta
Levi ryhtyi privaattistrippariksi.
– Kiinnostuneille tiedoksi, että privaattipaikoissa käsikirjoitus kulkee jokseenkin seuraavasti: Hermostunut tai jo valmiiksi kiimoissaan huokaileva asiakas ohjataan huoneeseen, jossa on asiaankuuluvaa rekvisiittaa – hämärä valaistus, sänky, muhkea tuoli tai sohva ja tankotanssitanko, punaisia jouluvaloja, peilejä, pehmeitä mattoja. Joskus pakettiin kuuluu myös vesivahinkoja, mauttomia leopardikuoseja, desinfiointiaineen hajua ja kumihanskoja.
– Aluksi jutustellaan asiakkaan kanssa niitä näitä samalla kun viritellään strippimusiikkeja ämyreihin. Ennen showta käydään läpi myös mahdolliset lisämaksulliset toiveet, kuten sylitanssi, koskettamislupa ja ’rohkeampi show’ eli tosiasiassa ihan tavallinen show, mutta itsensä ekstralääppimisellä, Levi kertoo kirjassaan.
Kun alkujutustelut on hoidettu, päräytetään saksofonit soimaan ja strippaus alkaa.
– Ensin pyörähdetään muutamat kunniakierrokset asiakkaan edessä vaatteiden kanssa, sitten pikkuhiljaa entistä alastomampana ja lopulta täysin ilman rihman kiertämää. Hommaan voi maksukyvyn mukaan liittää sylitanssia ja muuta metkaa hinkutusta, mutta varsinainen seksi oli ehdottomasti kiellettyä.
Joissakin paikoissa tarjotaan myös sensuellia hierontaa.
Levi tienasi jo ensimmäisen vuoronsa aikana 600 euroa. Opiskelijalle summa oli kuin lottovoitto. Siitä ura urkeni.
Levin privaattistripparin ura jäi opiskelujen ohessa kuitenkin vain yhden lukukauden mittaiseksi.
Sitten hän lähti jatkamaan opintojaan maailmalle, isompiin ympyröihin – ja upgreidasi itsensä eliittiseuralaiseksi.
Enni Levi: Eliittiseuralaisen päiväkirja (Atena) ilmestyi 22. kesäkuuta.
Source: iltalehti.fi
