Marco Bjurström ei saanut kutsua Aira Samulinin hautajaisiin

Lokakuun lopussa kuollut tanssilegenda Aira Samulin-Suvio siunattiin perjantaina haudan lepoon Helsingin Vanhassa kirkossa. Häntä oli saattamassa viimeiselle matkalla suuri läheisten ja ystävien joukko. Legenda tunsi valtaisan määrän ihmisiä, eivätkä kaikki hänet tunteneet osallistuneet tilaisuuteen. Yksi heistä on Marco Bjurström.

– En ollut hautajaisissa. Siihen ei liity sen suurempaa draamaa. Hautajaisissa oli läsnä pääasiassa sukulaisia ja ystäviä, hän kertoo Iltalehdelle.

– Olen ollut Airan kanssa tekemisissä töiden merkeissä silloin 80- ja 90-luvuilla. Olimme hänen työntekijöitään, toki teimme paljon yhdessä, mutta suhteeni häneen on kuitenkin erilainen. Sen jälkeen tapaamisemme ovat olleet satunnaisempia, joskin aina yhtä hauskoja ja mukavia. En ole kuitenkaan ollut pariin kymmeneen vuoteen Airan arjessa millään tavalla tekemisissä, näin ollen en ollut kutsuttujen listalla hautajaisissa.

Bjurströmin, kuten monen muunkin tanssiammattilaisen ura alkoi Aira Samulinin tanssikoulussa. Kaikkien StepUP Oy:n perustajajäsenten polku lähti Airan tunneilta, ja sieltä tie vei Rytmikkäisiin, kunnes oli aika perustaa oma tanssikoulu vuonna 1987.

”Aira ei ollut äitihahmo”

Bjurström muistelee ilolla Airan kanssa vietettyjä hetkiä. Ne olivat työteliäitä aikoja, ja suosio yllätti.

– Aira oli minulle ja meidän aikalaisille valtavan paljon tärkeämpi kuin me olimme hänelle. Hän teki vahvasti omaa juttuaan. Hän oli meille korkeakoulu, joka opetti meille kaiken tästä bisneksestä, Bjurström ylistää.

– Se oli minulle paratiisi. Aira ei ollut niinkään äitihahmo, vaan hän oli mahdollistaja. Hän luotti meihin uskomattomalla tavalla ja antoi mahdollisuuden toteuttaa villeimpiä ja hulluimpia ideoita. Hän oli hieno työnantaja, ja käsittämättömän rohkea. Olimme aivan natiaisia ja saimme temmeltää vapaasti!

Tanssinopettajana, ohjaajana sekä koreografina työskentelevälle Bjurströmille Aira Samulin avasi ovia, jotka veivät suureen menestykseen.

– Sen työn jälkeen omassa elämässä isoja asioita, ja alkoi oma ura Bumtsibum-ohjelmineen. Step up alkoi kasvaa, ei sitä kukaan olisi osannut arvata. Sitten ei ollut enää luonnollisia duunijuttuja yhdessä, hän sanoo.

Kaksikko tapasi toisiaan satunnaisesti. Usein heidät toi yhteen tanssi, TV-ohjelmat TTK ja Dance, tai yhteiset tuttavat.

– Aina kun tavattiin pari kertaa vuodessa, oli tosi kivaa. Silloin muisteltiin vanhoja yhteisiä juttuja, hän sanoo.

Source: iltalehti.fi