Elina Knihtilän mielestä Me too on parasta, mitä alalla on tapahtunut – Yksi asia häntä silti ihmetyttää

Kun näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä vastaa puhelimeen, äänestä kuulee vakavuuden. Aihe ei ole helppo, vaikka Knihtilä on siitä puhunut paljon viime vuosien aikana.

Kulttuuri- ja viihdealan sisällä oleva seksuaalinen häirintä ja valta-aseman väärinkäyttö ovat olleet otsikoissa näyttelijä Aku Hirviniemen viestikohun vuoksi.

Useat naiset ovat kertoneet julkisuudessa, miten Hirviniemi on lähestynyt heitä vuosien aikana epäasiallisin ja seksuaalissävytteisin viestein. Samalla on selvinnyt, että Hirviniemen käytöksestä naisia kohtaan tv-tuotannon illanvietossa on tehty ilmoitus tuotantoyhtiölle.

Knihtilä ei ota kantaa Aku Hirviniemen tapaukseen, vaan hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

Jo heti alkuun käy selväksi, että nyt käynnissä oleva keskustelu, on jatkoa Me too-ilmiölle. Vuonna 2017 maailmanlaajuiseksi someilmiöksi levinnyt Me too nosti esiin naisten kohtaaman seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän.

Tapaus Louhimies

Suomessa keskustelu roihahti keväällä 2018. Tuolloin kahdeksan naisnäyttelijää kertoi Ylen haastattelussa, miten ohjaaja Aku Louhimies oli käyttänyt kyseenalaisia metodeja työssään. Louhimiestä ei syytetty seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä.

Esimerkiksi näyttelijä Pihla Viitalan mukaan Louhimies oli läpsinyt näyttelijää kasvoille, jotta tämä näyttäisi punakammalta ja pakottanut näyttelijän syömään ruokaa, johon tämä oli oksentanut.

Louhimies pyysi myöhemmin anteeksi sosiaalisessa mediassa. Hän kiisti esitetyt väitteet ja teki myöhemmin rikosilmoituksen Ylen artikkelista, jossa väitteet oli esitetty. Poliisi lopetti esitutkinnan, koska näyttöä rikoksesta ei ollut.

Alan sisällä on tapahtunut kuitenkin Knihtilän mukaan murros . Konkarinäyttelijä sanoo, että Me too on ollut hänen uransa aikana suurin alalla tapahtunut muutos.

– Taide pyhittää keinot -ajattelu väistyi jollakin tavalla.

Konkreettisina esimerkkeinä hän mainitsee tuotannoissa mukana olevat intiimikoordinaattorit, jotka auttavat esimerkiksi seksikohtausten tekemisessä. Koordinaattorin läsnäolo on Knihtilän mielestä työsuojelukysymys, mutta samalla kohtauksista saadaan entistä laadukkaampia.

– Olen huomannut, että tuotantoyhtiöissä ymmärrettiin Me toon jälkeen työsuojelun merkitys ja turvallisen työympäristön merkitys myös sille laadulle, mitä tuotetaan.

Ei pelkkiä sanoja

Knihtilän mielestä häirinnän ehkäisemiseksi tarkoitetut ohjeistukset ja säädökset eivät saa jäädä vain sanoiksi paperille. Häpeän tunne ja vähättelyn pelko voivat estää uhria puhumasta kokemastaan häirinnästä.

Vastuu turvallisesta työtilasta on Knihtilän mukaan kaikilla.

– Kyllähän meistä jokainen on vastuussa, että puutumme asioihin, joita näemme ympärillämme.

– Nollatoleranssi on nollatoleranssi. Jos se jää vain sanahelinäksi, niin se on kauhean surullista.

Kyse on myös asenteista.

– Minusta tällaisessa keskustelussa uhrin asema on edelleen todella hauras. Hämmästelen sitä mitätöinnin ja vähättelyn määrää, joka kohdistuu uhrien kokemuksiin.

Suomessa Me too -keskustelu on kohdistunut pitkälti viihde- ja kulttuurialaan.

Tässä asiassa Knihtilä näkee vääristymän.

– Olen yllättynyt, miten vähän Me too on läpäissyt meidän yhteiskuntaamme. Ymmärrän, että tällä alalla on paljon julkisuuden henkilöitä ja mielikuvia, ja meidän alaa myös mystifioidaan, hän jatkaa.

– Jos joku kuvittelee, että tämä on vain meidän alan ongelma, niin voin kyllä sanoa, että ei ole. Se on ihan maan tapa. Jokaisen kannattaa pohtia omassa työyhteisössään, miten näihin asioihin suhtaudutaan.

Source: iltalehti.fi