Tutut näyttelijät kertovat ajatuksensa Venäjästä

Yksi Ohjus-elokuvan teemoista on muun muassa rajat Venäjän ja Suomen välillä. Elokuva perustuu 1980-luvun tositapahtumiin, jolloin neuvostoliiton ohjus syöksyi Inarijärveen.

Elokuvan ohjaaja Miia Tervo pohti hiljattain tiedotteessa, miten uskomattoman ajankohtainen aihe on.

– Aloitin Ohjuksen käsikirjoittamisen neljä vuotta sitten. Minua kiehtoivat vuoden 1984 tapahtumat ja se tapa, millä niihin Suomessa suhtauduttiin. Nyt, 40 vuotta myöhemmin, rajat ovat taas puheenaiheena ja onkin mielenkiintoista, että nyt niihin suhtaudutaan ihan toisella vakavuudella kuin ennen, Tervo kommentoi.

Iltalehti pyysi Ohjuksen lehdistötilaisuudessa elokuvan näyttelijöitä kertomaan, mitä ajatuksia synkkä teema herätti maamme nykyisestä tilanteesta Venäjän kanssa.

Fiktiosta totta

Elokuvassa uutispäällikköä näyttelevä Hannu-Pekka Björkman, 54, oli itse suunnilleen 9-luokalla, kun ohjus syöksyi Inarijärveen. Hänellä ei ole mitään muistikuvaa tapahtumasta, mutta silti elokuva herätti siihen, että näin on oikeasti tapahtunut – ja se voi tapahtua uudestaankin.

– Valtioiden rajoja haastetaan tällä hetkellä koko ajan – se on globaali tapahtuma. Tuli olo, että fiktio muuttuu todeksi, näyttelijä kertoo.

– Mielestäni oli järkyttävää katsoa elokuvan kohtaus, jossa piirrellään ohjusten viivoja karttaan. Ajattelin silloin, että ”tämähän on täysin mahdollista”, hän sanoo.

Björkman uskookin, että kuten elokuvassakin, tietyistä asioista vaietaan varmasti niin suurvalta- kuin sisäpolitiikassa. Se, onko poliitikkojen vaikeneminen oikein, on hänen mielestään kaksipiippuinen asia.

– Eihän tietenkään kaikki asiat voi kuulua kaikille. Täytyy olla myös salaisuuksia silloin, kun niiden tarkoitus on turvata ihmisiä, näyttelijä toteaa.

Suomen itsetunto

Pääroolin näyttelijä Oona Airolan, 35, mielestä on hienoa, että elokuvassa on näin ajankohtainen aihe, joka varmasti mietityttää monia suomalaisia tällä hetkellä.

Yksi elokuvan mieleenpainuvimmista repliikeistä on ”onko se Venäjän perse niin makea, että sitä pitää nuolla?” Airola kokee, että kyseinen lause on ollut 1980-luvulla paljon radikaalimpi kuin nykyaikana.

– Kun olin itse teini-ikäinen, ei minun sukupolveni enää kokenut Venäjää samalla tavalla uhkana kuin aiemmat sukupolvet. On hurjaa, että näin nopeasti se poliittinen kirjo on muuttunut, hän pohtii.

Airola nostaa myös esille yhden ihmiskohtaamisen, joka sai hänet tajuamaan, miten paljon Suomi on kehittynyt viime vuosien aikana.

– Eräs ruotsalainen näyttelijä sanoi minulle: ”Tiesitkö, että kaikki ruotsalaiset kadehtivat Suomea ja ajattelevat, että suomalaiset ovat kovia”, näyttelijä muistelee.

– Olen aina ajatellut, että me suomalaiset elämme alemmuuskompleksissa. Minulla muuttui kaikki kuvitelmat ja totesin, että ”itse asiassa Suomen itsetunto on parantunut minun elinaikanani todella paljon. Se on ihan huikea juttu, hän toteaa.

Ydinaseet

Myös näyttelijä Tommi Korpela, 55, vertailee Suomen kehitystä 40 vuoden välillä.

– Ainoa muutos on se, että nyt sanotaan Venäjälle ei. Vielä 1980-luvulla pyydettiin anteeksi, kumarrettiin ja sanottiin: ”Ei se mitään, vahinkoja sattuu”, Korpela toteaa.

– Suomen ja Venäjän suhteessa on tapahtunut muutoksia, mutta uhkahan on kasvanut entisestään 1980-luvulta, hän lisää.

Korpelan mielestä myös elokuvan vaikenemisteema on erittäin ajankohtainen.

– Elokuvassa käsitellään hienosti sitä, ettei haluta puhua suuresta tuhosta tai maailmanlopusta. Silti jollain tavalla syvällä jokaisen ihmisen alitajunnassa on pelko siitä, ettei se ole mahdotonta.

– Suurvallat pelleilevät maapallon olemassaololla. Se on samaan aikaan kaukainen ajatus ja järkyttävä tosiasia, hän sanoo.

Näyttelijä on myös huomannut, miten ihmiset vaikenevat ydinaseista, vaikka niitä on nostettu paljon esille poliittisissa keskusteluissa Natoon liittymisen myötä.

– Edelleen hymyillään, että ”eihän niitä kukaan käytä, vaan se on pelote”. Totuus on se, että niitä on olemassa, ja ne ovat toimintavalmiudessa. Yhdellä napin painalluksella voidaan tuhota koko Eurooppa, hän pohtii.

Ohjus-elokuva sai ensi-iltansa 2. helmikuuta.

Source: iltalehti.fi