Antti Tuisku puhuu suoraan hetkistä, jolloin hän on mokannut: ”Järjettömän itsekästä ja epä­kunnioittavaa”

Antti Tuisku puhuu, ja hän puhuu paljon. Välillä hän siteeraa Albert Einsteinia, välillä mennään todella syvälle Tuiskun mielenmaisemaan. Puheessa toistuvat arvot.

Innostuessaan Tuisku suoristautuu muhkealla sohvalla.

– Saitko sie kiinni, mitä mie tarkoitan? Tuisku kysyy useaan otteeseen ja katsoo suoraan silmiin.

Kasvoilla käy vähän väliä se sama hymy, joka ihastutti jo vuonna 2003, kun hän lauloi Walking Away -kappaleen Idolsissa.

Tuosta on kuljettu pitkä matka, ja ainakin jonkinlainen huipennus on edessä syyskuussa, kun Tuisku esiintyy kahdella Olympiastadionin keikalla Bailantai-konserteissaan.

Vastaus on pitkä, kun Tuiskulta, 38, kysyy, olisiko hän uransa alkutaipaleella voinut kuvitella esiintyvänsä jonain päivänä Olympiastadionilla.

– En tiedä, olisinko niin ihmetellytkään, jos mulle olisi kerrottu, että 2022 esiinnyn Olympiastadionilla. Mulla oli jo silloin selkeät tavoitteet. En halua kuulostaa siltä, että paukuttaisin henkseleitä. Mutta ajatus siitä, että mennään Olympiastadionille esiintymään, tuntuu järkeenkäyvältä, luonnolliselta jatkumolta siihen, mitä urallani on tapahtunut.

Pitkään uraan mahtuu nousuja ja laskuja, mutta myös omista virheistä oppimista.

Jokainen keikka ei ole välttämättä nappisuoritus. Välillä ääni ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla, toisinaan selkä voi olla kipeä. Fiilis ei aina keikan jälkeen ollut paras mahdollinen.

– Olen takahuoneessa saattanut sanoa muulle esiintyjäryhmälle, että olipas kehno keikka. Tuohan on järjettömän itsekästä ja epäkunnioittavaa ryhmää kohtaan. Kaikki näkevät keikkaan vaivaa, eikä kyse ole vain mun napakymppionnistumisesta. Ja itseasiassa tuo on armollinen ajatus.

Tuisku nostaa esille Einsteinin siteerauksen, että kun tietää ja tiedostaa omat rajat, voi ne ylittää.

– En ole koskaan pitänyt itseäni superlahjakkaana missään. Tiedän, etten ole Celine Dionin tasoinen laulaja, Paula Vesalan tasoinen kirjoittaja tai tanssijoitteni tasoinen tanssija. Olen kompensoinut tätä valtavan korkealla työmoraalilla halulla kehittää itseäni.

Bailantai-keikkojen suhteen suurimmat haasteet ovat liittyneet tietenkin koronapandemiaan, ja jättikeikkojakin on siirretty peräti kolme kertaa. Alun perin Tuiskun piti esiintyä Olympiastadionilla jo vuoden 2020 elokuussa. Sitten 2020 kesäkuussa ja sitten elokuussa 2021.

– Työn määrä on ollut järjetön. Harjoittelimme vuonna 2020 tosi paljon omissa oloissamme, eikä juna ole missään vaiheessa pysähtynyt.

Ja tuon työn tuloksia on saatu katsella keikkalavoilla, kun juna on puksuttanut kuluvana kesänä ympäri Suomea, ja Tuisku on esiintynyt eri festivaaleilla.

Festarikesän jälkeen alkaa kolmen viikon intensiivinen harjoittelu Bailantaita varten. Valmistautuminen on kuin huippu-urheilijalla. Tuisku välttelee ihmisten tapaamista tuon kolmen viikon aikana, ettei tule mitään pöpöjä.

Ympärillään Tuiskulla on jo useamman vuoden ollut tiimi, johon kuuluu oma lääkäri, sairaanhoitaja sekä kaksi valmentajaa.

– Voin heidän kanssaan reagoida pieniinkin asioihin.

Uusi ammatti

Koronapandemian aikana, kun keikat olivat pannassa, Tuiskulla oli aikaa miettiä, mitkä asiat häntä elämässä kiinnostavat. Se oli selvää, etteivät Tuiskun arvot mihinkään katoa, vaikkei hän pääsisikään keikkailemaan.

– Esiintyminen on ollut oiva foorumi päästä puhumaan itselle tärkeistä asioista.

Tuisku aloitti opiskelun. Hänestä tulee toimintaterapeutti, ja opintoihin kuuluva harjoittelu on jo loppusuoralla. Tuisku on viime vuoden elokuusta lähtien tehnyt terapeutin töitä kasvokkain harjoitusasiakkaiden kanssa.

– Itse asiassa harjoitusasiakas on harhaanjohtava termi. He ovat entuudestaan tuntemattomia ihmisiä oikeiden haasteiden ja ongelmien kanssa. Kun pääsen auttamaan heitä, arvoni toteutuvat.

Äkkiseltään voisi ajatella asiakkaiden hämmentyvän, kun terapeuttina on Suomen suurin poptähti. Tuisku arvelee, että alussa on kenties saattanut olla ekstrajännitystä asiakkaiden taholta, mutta se menee viidessä minuutissa ohi.

– Ihmiset aistivat sen, että olen aito ja välitön ihminen, jonka omassa toiminnassa ja arjessa se poptähteys ei kauhean suurta roolia näyttele.

Tuisku on hetken hiljaa ennen kuin jatkaa.

– Vaikka lavalla hyppiessäni omistan koko maailman, on se kuitenkin vain murto-osan hetki mun omasta elämästä. En mie jaksaisi itseäni, jos poptähteys olisi elämäni ainoa narratiivi.

Erakkoelämää

Se lavojen ulkopuolinen elämä on Tuiskulla melko rauhallista. Tuisku lepää, palautuu ja urheilee.

– Miehän elän ihan erakkoelämää landella koirien kanssa. Näen aika vähän ihmisiä, ja elämä pyörii pienessä piirissä. Mulla ei ole varsinaisesti avaran paikan kammoa, mutta en ole suurten sosiaalisten tilanteiden paras kaveri.

Tuosta johtuen Tuisku vietti esimerkiksi heinäkuista Ruisrock-sunnuntaita, oman keikkansa jälkeistä päivää, Top Gun -valeasuun pukeutuneena.

– Koen ahdistavana ajatuksena, että mie menisin omassa arjessani ihmisten ilmoille ja ihmiset tunnistaisivat minut.

Palataan vielä niihin Tuiskulle tärkeisiin arvoihin. Niistä hän on puhunut lavallakin. Ne eivät ole mitään välispiikkejä, vaan pitkiä, jopa koskettavia puheita. Ruisrockin keikalla puhetta tuli niin paljon, että Mä hiihdän -kappale piti jättää settilistasta pois.

– Mä annan lavalla fyysisesti kaikkeni, ja laitan itseni likoon, pääsen vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Mä olen lavalla teatraalinen, itseironinen. Koen, että ilman mun välitöntä ja aitoa tapaa keskustella ihmisten kanssa saattaisivat lavan tapahtumat jäädä kylmiksi.

– Haluan musiikillani viestiä, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Että jokaisella on vapaus rakastaa ja ilmaista ajatuksiaan. Sanoma tuntuu tämän ajan maailmassa tosi paljon tärkeämmältä, mitä aiemmin.

Antti Tuiskun Bailantai-konsertit järjestetään Helsingin Olympiastadionilla 9. ja 10. syyskuuta.

Source: iltalehti.fi