Masennus on vienyt Arman Alizadin syviin vesiin: ”Painin riittämättömyyden tunteen kanssa”
Muutama vuosi sitten mediapersoona Arman Alizad havahtui elämän rajallisuuteen. Se sai Alizadin pohtimaan paitsi kuolemaa myös sitä, mitä hän jättää jälkeensä omille lapsilleen.
Kaksi vuotta sitten Alizadista tuli neljättä kertaa isä. Kun kuopus Kiara syntyi, Alizad oli 49-vuotias.
Tarvetta on ollut myös peiliin katsomiselle. Alizadille on nyt entistä tärkeämpää pitää itsensä kunnossa, jotta hän pystyisi jatkossakin olemaan läsnä kasvavan tyttärensä arjessa.
– Olen siinä iässä, että juoksen ylös rullaportaita, jotka liikkuvat alaspäin, Alizad sanoo.
Alizad, 51, on elänyt pikkulapsiarjen jo kolmesti aikaisemmin. Hänellä on kahdesta edellisestä liitostaan kolme tytärtä. Alizadin ja puoliso, meikkaaja-stylisti Senay Cocon kahdeksanhenkisessä uusperheessä kädet ovat täynnä.
– Jos joku väittää, että se on helppoa, valehtelee. Ei parisuhde ole helppoa, ei oma elämä ole helppoa, eivät lapset ole helppoja. Aina se on työtä.
Kuolemaa Alizad ei pelkää. Suurin ja tärkein unelma on tällä hetkellä se, että hän pysyisi terveenä ja toimintakykyisenä.
– Se, että vanhenisin ja olisin sairas – se on pelottava ajatus, Alizad sanoo.
Oivallus myös konkretisoitui. Alizad päätti hankkia itselleen henkivakuutuksen.
– En olisi kaksi- tai kolmekymppisenä edes miettinyt sellaista.
Muun muassa ikääntymistä ja arvokasta vanhenemista Alizad käsittelee uudessa ohjelmassaan Viidenkympin kriisi. Avausjakso nähdään keskiviikkona 14. syyskuuta Nelosella. Sitä, miten ihmisen kuuluisi vanheta, Alizad on pohtinut teini-ikäisestä asti.
– Yksi kieroimmista asioista, joita yhteiskunta tekee, on se, että kannustetaan olemaan oma itsensä. Kun sen tekee, sanotaan että älä ihan noin paljon.
Myös Alizad on kamppaillut samojen asioiden kanssa. Nuorempana hän ei koskaan suostunut kuuntelemaan muiden neuvoja siitä, mitä hänen elämällään pitäisi tehdä. Pelko siitä, riittääkö hän omana itsenään, on kuitenkin ollut aina enemmän tai vähemmän läsnä.
Viidenkympin kriisi
Alizadin mielenmaisemaa on jo lapsesta asti voinut kuvailla vuoristoradaksi. Introvertti ja ujo ovat adjektiiveja, joita Alizadiin ei välttämättä heti yhdistäisi. Sosiaalisissa tilanteissa hän menee kuitenkin helposti suoritustilaan.
– Olen tässä läsnä, mutta alitajuntani saattaa olla jossain ihan eri maailmassa.
– Vedän näiden kahden oman demonin ja sisäisen äänen kanssa, olen koko ikäni mennyt.
Joskus itsekriittisyys nostaa päätään niin kovaa, että se vetää hänet aivan pohjamutiin saakka. Alizad on kamppailut myös masennuksen kanssa, joka aika ajoin vie jopa toimintakyvyn.
– Se näkyy oman pääni sisällä, tietynlainen taiteilijasielu siellä on, Alizad sanoo.
– Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin pystyy käsittelemään sitä, missä tunnetilassa tällä hetkellä on ja mitä on tulossa.
Toinen puoli Alizadista uskoo pystyvänsä mihin tahansa. Se puoli on onneksi myös vahvempi. Alizad on kiitollinen molemmista ääripäistä, sillä ne ovat mahdollistaneet monen hyvän asian hänen elämässään.
– Niiden taistelu on se, joka synnyttää kaiken hyvän, Alizad kuvailee.
Alizadin oma ikäkriisi näyttäytyykin kenties eniten itsekriittisyytenä. Hän kertoo pohtivansa, onko oikeassa paikassa ja onko hän käyttänyt tähänastisen elämänsä hyödyksi.
– Painin riittämättömyyden tunteen kanssa ja painin sen kanssa, olenko hyvä näissä asioissa ja kamppailu on kovaa. Kyllähän sitä voi sanoa kriisiksi.
Source: iltalehti.fi
