Timo Rautiainen 60 vuotta: ”Olisi hienoa saada elää mahdollisimman pitkään uteliaana ja tervejärkisenä”

Muusikko Timo Rautiainen juhlii keskiviikkona 60-vuotispäiväänsä. Kysyttäessä, miltä tasavuosien juhliminen tuntuu, sanoo Rautiainen rajapyykin nostavan pintaan ajatuksia ajankulusta.

– Aika viisikymppisestä tähän päivään meni nopeasti. Nyt päällimmäisenä on olo, ettei mitään suunnitelmaa kannata enää lykätä. Sama pätee asioiden hoitoon, en halua jättää mitään keskeneräiseksi.

Rautiainen puhkeaa samalla nauruun kertoessaan eräästä suunnitelmastaan, sellainen on saattaa massiivinen leikekokoelma kansien väliin.

– Siinä on sarkaa, sillä leikekirjaa on tehtynä vasta vuoteen 2004 saakka. Sen jälkeiset jutut ovat edelleen hyllyssä olevissa lehdissä, eli hommia on luvassa.

– Tiedän, ettei minun jälkeeni sitä tee kukaan. Jos joku perheenjäsen on leikekirjasta kiinnostunut ollessani kuvana kynttilöiden välissä, on se toki hienoa.

Jyväskyläläisellä on kolme lasta ja kaksi lastenlasta. Lapsilleen hän on varannut kolme kappaletta kaikkia tekemiään äänitteitä.

– Päätin jostain syystä aloittaa kolmen äänitteen arkistoimisen vuonna 1991 julkaistusta Lyijykomppanian Synkkää jynkytystä -EP:stä lähtien. Määrä kolme on sinällään mielenkiintoinen, sillä en tuolloin tiennyt lapsieni lukumääräksi tulevan kolme, minulla ja vaimollani oli tuolloin vasta yksi lapsi.

– Toivotaan, että jälkipolvia kiinnostaisivat nämä tallenteet sitten, kun en ole enää täällä. Aika näyttää tämän, sillä lapset ovat jo muuttaneet pois, mutta levyt odottavat yhä viejäänsä, Rautiainen hykertelee.

Rautiaisen musiikki on tehnyt vaikutuksen ainakin kahteen lapsenlapseen, joista toinen huudahti terävästi ”Pappa”, kuullessaan radiosta Trio Niskalaukauksen kappaleen Suomi sata vuotta. Kappale eli uutta elämäänsä myös päivähoitopaikassa.

– Vanhin poikani, lasten isä, kertoi kahden tyttärensä laulelleen päivähoidossa samaisen kappaleen sanoja muodossa: ”Taatana taa taat hävetä”, Rautiainen hymyilee.

Erityisopettajasta tähdeksi

Rautiaisen suunnitelma oli tehdä elämäntyö erityisopettajana. Hän työskenteli pitkään koulukodissa, ja piti myös vaimonsa kanssa perhekotia.

– Nuo vuodet kasvattivat minua paljon, vastaan tuli monia traagisia kohtaloita. Perimmäinen syy tehdä kyseistä työtä oli haluni auttaa muita ihmisiä. Vaikka tuo kuulostaa hieman naiivilta, sain hyvän olon voidessani olla hyödyksi ja avuksi.

Hän teki erityisopettajan töitä vuosituhannen vaihteeseen saakka.

– Sen jälkeen työskentelin musiikin teon ohessa vielä vajaat kaksi vuotta Youth Against Drugsissa ennaltaehkäisevän päihdetyön projektityöntekijänä.

Koulutuksen mukaisten töiden oli kuitenkin väistyttävä vuonna 1996 perustetun Trio Niskalaukauksen suosion kasvaessa.

– Toinen albumimme Itku pitkästä ilosta nousi vuonna 2000 albumilistan kolmenkymmenen parhaan joukkoon, mikä oli meille todella iso asia. Samalla bändi alettiin noteerata yhä isommin.

Suosion kasvaessa oli Rautiaisen tehtävä valinta työn suhteen.

– Kysyin asiaa Anita-vaimoltani, ja hän totesi ehdottaneensa jo aiemmin ratkaisun tekoa. Kun vielä työnantajani puolsi musiikin pariin lähtöä, päätin jäädä täysipäiväiseksi muusikoksi.

Huipulta tauolle

Trio Niskalaukaus julkaisi vuonna 2001 ensimmäisen saksankielisen albuminsa. Suunta vei myös HIMin lämmittelijäksi Saksan-keikoille.

– Tämä kaikki nosti buustiamme Suomessa. Väylä oli auki seuraavana vuonna ilmestyvälle Rajaportti-albumille.

Kyseinen albumi todellakin räjäytti potin, sitä on myyty hieman alle 60 000 kappaletta. Rautiainen pokkasi albumista myös peräti neljä Emma-patsasta. Hän laskee tehneensä albumin jälkeisenä vuotena noin 150 haastattelua. Myös keltaisen nesteen päähän nouseminen olisi ollut mahdollista.

– Iso menestys tuli vauhdilla, miehillä oli vientiä. Oli onni, että olin tuolloin jo nelikymppinen perheenisä, mikä rauhoitti mieltä ja menoa. Ilman tuollaista perhetilannetta olisi ollut keulimisen vaara.

Vahvassa suosiossa matkanneen Trio Niskalaukauksen taival päätyi määrittelemättömän pituiseen taukoon vuonna 2004. Päätös oli Rautiaisen.

– Koin, ettemme pysty uudistumaan riittävästi, homma ei maistunut. Muistan esimerkiksi, kuinka leuhotin keikkalavalla miettien, mitähän ruokaa sitä kotona seuraavalla viikolla laittaisi. Sitten havahduin, että nythän pitää nostaa kitara ylös.

Rautiaisen pää ei kääntynyt vaikka suurin tarjottu keikkapalkkio oli 60 000 euroa. Bändille tarjottiin myös vuonna 2005 esiintymismahdollisuutta maailman suurimman raskaan musiikin festivaalin Wacken Open Airin lavalle Saksaan. Tarjoukseen vaikutti vuonna 2004 ilmestynyt toinen saksankielinen levy Hartes Land.

– Wackenista kerroin jätkille palattuamme takaisin tositoimiin vuonna 2017. He olivat hieman nyreissään, mutta ymmärsivät ettei muu bändi olisi voinut mennä sinne ilman minua. Minulla oli toki hieman huono omatunto, mutta en voinut kuvitellakaan meidän jatkavan silloin.

Monenlaisia tuntoja

Rautiainen on julkaissut kolme soololevyä, kaksi albumia Neljännen Sektorin kanssa sekä Ville Ojasen kanssa syntyneen kansanmusiikkilevyn. Mies on ollut tuttu näky keikkalavoilla niin yksin kuin erityisesti näyttelijä-muusikko Jussi Lammen kanssa.

Erityinen tarina liittyy Rautiaisen ensimmäisen soololevyn Sarvivuoren kappaleeseen Meille niin rakas. Jyväskyläläinen kertoo siinä kokemastaan erikoisesta hetkestä sekä unestaan. Kumpikin kohdistuu hänen nuorimpaan poikaansa, joka on erityislapsi.

– Raskaus oli loppupuolella kävellessäni Jyväskylässä kävelykadulla miettien monia asioita. Minut valtasi erikoinen tunne tulevasta lapsesta, tunsin minua tarvittavan tavallista enemmän.

– Pojan syntymän jälkeen näin unen, missä hän istui ikkunan takana sinisen valon keskellä. Tuolloin ei vielä ollut selvinnyt hänen erityisyytensä, mutta olin unen jälkeen täysin varma asiasta. Myöhemminhän olen kirjoittanut myös sanoituksen kappaleeseen Isä ei jätä.

Rautiainen ei innostu ihmisten lajittelemisesta lähtökohtien tai kykyjen mukaan.

– Ei ole mikään automaattinen juttu, että hieman erilaisina syntyneillä menisivät asiat huonommin kuin niin sanotusti normipapereilla kulkevilla.

Hän painottaa, ettei asioita kannata murehtia etukäteen.

– Olen oppinut sen vasta viime vuosina. Tajusin, miten paljon energiaa siihen on mennyt. Olen samalla pyrkinyt ajattelemaan aiempaa positiivisemmin, olen sitä kautta huomannut pessimismin vähenevän.

Yhä syvällisemmin asioita pohtiessaan toivoo Rautiainen ihmisten rauhoittuvan enemmän kuuntelemaan sisintään.

– Olemme vieraantuneet varsin paljon äiti maasta, emmekä kuule todellista itseämme teknologisen hypetyksen seasta.

Rautiainen nähdään loppukeväästä jälleen keikkalavoilla Trio Niskalaukauksen kanssa, kun bändi kiertää Suomea akustisella kiertueella. Lisäksi mies musisoi ainakin kansanmusiikkikeikoilla. Tulevaa muutoin pohtiessaan räjähtää Rautiainen raikuvaan nauruun.

– Kun vuosikymmen vaihtuu ja ikää on tämän verran, olisi hienoa saada elää mahdollisimman pitkään uteliaana ja tervejärkisenä.

– Nuorempana ihmettelin usein ikääntyneiden ihmisen ainaista intoa keskustella suolen toiminnasta, enää en ihmettele.

Source: iltalehti.fi