Aira Samulin on kuollut

Aira Suvio-Samulin (ent. Suvio, Samulin-Peltomäki), on kuollut maanantaina 23. lokakuuta. Iltalehti on saanut vahvistuksen kuolemasta. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.

Monelle nimi Aira Samulin tuo mieleen tanssin, räväkän pukeutumisen ja punaisen hiuspehkon sekä Hyrsylän mutkan emännyyden. Hän oli myös nainen, joka toiminnallaan ja puheillaan rikkoi tabuja.

Samulin muistetaan hyvin monesta asiasta: evakko ja kuvaussihteeri Suomen Filmiteollisuudessa. Mannekiinikuningatar ja vaatetusalan ammattilainen. Tanssikouluyrittäjä ja Rytmikkäiden perustaja. Kunnallispoliitikko ja vaikuttaja, joka ponnisteli nuorten, mielenterveysongelmaisten sekä vanhusten hyväksi.

Hyrsylän mutkan lapsi

Suvion perheeseen Suojärven pitäjän Hyrsylän mutkassa ja siellä Ignoilan kylässä syntyi 27. helmikuuta 1927 kolmas lapsi. Hän sai nimekseen Aira Laila.

Lapsuus oli äidin ailahtelevuudesta huolimatta onnellinen, koska isä loi turvallisen ja iloisen ilmapiirin.

Talvisodan syttyessä Suvion perhe joutui jättämään kiireellä kotinsa, jonka vihollinen sitten poltti. Monivaiheinen evakkomatka ja isän kuolema jatkosodassa kesällä 1941 päättivät Airan lapsuuden. Tyttö näki isänsä kuolleena kaatuneiden avohaudassa.

Isän ja rakkaiden lapsuusmaisemien menettäminen jätti Airaan pysyvän jäljen. Häneen jäi tarve rakentaa uudelleen jotain jo kertaalleen menetettyä. Nummi-Pusulan Hyrsylän mutkaan nousi kolmikerroksinen hirsilinna, joka kunnioitti emäntänsä karjalaisia juuria ja esitteli tämän nukkekokoelmaa sekä lotta- ja sotaesineistöä.

Pelossa elämistä

Aira oli 20-vuotias saadessaan esikoisensa Pirjon 1947. Isä oli tuore aviomies Helge, joka oli kihlannut Airan kaksi vuotta aiemmin. Tanssitaitoinen mies oli hurmannut hänet ajoittaisesta arvaamattomuudestaan huolimatta.

Aira kuvitteli, että yhteinen lapsi sinetöisi rakkauden. Perhe-elämä ei ollut onnellista, mutta Aira pysyi mielenterveysongelmaisen ja väkivaltaisen miehensä rinnalla.

1954 Aira valittiin mannekiinikuningattareksi ja hän tuli uudelleen raskaaksi. Jari syntyi 1955.

Viimein Aira sai voimia hakea eroa, joka astui voimaan 1963.

Väkivaltainen avioliitto oli koettelemus, jonka Aira arveli muokanneen jopa persoonaansa. Vaikka hän ajan tavan mukaan salasi kokemansa väkivallan, avasi hän suunsa myöhemmin. 1989 ilmestyneessä kirjassaan Auringonpimennys hän kertoi väkivaltaisesta liitostaan. Rohkeus avata vaiettuja asioita ja mielenterveysongelmia toi hänelle Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveyspalkinnon.

Tyttären traaginen kohtalo

Ero ei poistanut huolia. Pirjo-tyttärellä diagnosoitiin 15-vuotiaana skitsofrenia. Aira tunsi tyttärensä sairauden takia niin raastavaa tuskaa, että harkitsi tekeytyvänsä itsekin sairaaksi voidakseen olla tämän luona. Jarin olemassaolo kuitenkin esti sen. Poikakin tarvitsi äitiään.

Aira koki, että ei aina kyennyt olemaan sellainen äiti, joka olisi halunnut olla. Hän kirjoitti paperilappuseen: ”Minä olin kuin luotu äidiksi, uskoinkin olevanikin hyvä äiti, en sitten kuitenkaan pystynytkään olemaan.”

Tyttären kohtalo – ja myöhemmin myös pojan mielenterveysongelmat – motivoivat Airan tekemään mielenterveystyötä koko ikänsä. Pirjon takia hän myös jatkoi tanssia, koska huomasi tanssin tuovan helpotusta tyttärelleen.

Koko aikuisikänsä laitoshoidossa elänyt Pirjo menehtyi 71-vuotiaana keuhkokuumeeseen syksyllä 2018.

Uranainen

Aira oli työteliäs nuoresta lähtien. Hän toimi kuvaussihteerinä Suomi Filmissä ja sai jalansijaa tekstiiliteollisuudessa ja vaatebisneksessä. Hän oli uranainen aikana, jolloin naisten työnteko kodin ulkopuolella ei ollut selviö.

Aira loi näyttävän uran tanssin ohella muodin parissa. Hän toimi myyntimannekiinina ja jo alle 30-vuotiaana hän johti tekstiilitehdasta. Hän johti muotiliike Diorinaa ja työskenteli myös Pukevassa sekä sitä edeltäneessä Kappa-keskuksessa.

Tanssi oli Airan suuri rakkaus. 1960-luvulla hän perusti muotitanssikoulun, Rytmikkäät. Tanssivana mannekiiniryhmänä Rytmikkäät toi ateljeenäytösten rinnalle jotain aivan uutta valmisvaatetusteollisuuden nousun myötä. Yhden mannekiinin sijaan lavalla nähtiin useita yhtä aikaa. Mukaan tulivat eloisuus ja tanssillisuus.

Tabuja rikkoneita rakkauksia

Vuonna 1965, kaksi vuotta eronsa jälkeen, Aira juonsi muotinäytöstä tilaisuudessa, jossa oli myös urheiluselostaja ja toimittaja Paavo Noponen. Noponen saattoi Airan kotiin ja kutsui seurakseen Salpausselän kisoihin. Noposen avioliitosta huolimatta alkoi seitsemän vuotta kestänyt suhde.

Suhde oli pitkään julkinen salaisuus. Lehdet eivät tuolloin kirjoittaneet romansseista ja pari tapasi usein Noposen kollegoidenkin suosimalla Pressiklubilla. Vasta loppuvaiheessa he päätyivät otsikoihin ja Noponen sai puhuttua Airan heidän ystävyydestään kertovaan juttuun.

1970-luvun alussa Aira kohautti rakastumalla 19 vuotta nuorempaan Ekku Peltomäkeen, jonka bongasi kadulta muotinäytökseensä. He avioituivat Niagaran putouksilla vuonna 1973.

Avioitumalla itseään 19 vuotta nuoremman miehen kanssa Aira oli rikkonut jälleen yhden tabun. 70-luvun alussa se oli skandaali. Kaikki eivät onnitelleet hääparia vilpittömin mielin. Osa odotti ja toivoi liitolle nopeaa loppua. Liitto päättyi vaimon aloitteesta vuonna 2004. Ystävyys säilyi senkin jälkeen.

Hyrsylän mutkan emäntä

Iän myötä karjalaiset juuret muuttuivat Airalle yhä tärkeämmiksi. Lapsuuden maisemien menettäminen kaihersi hänen mieltään.

Vuonna 1983 Aira ja miehensä Ekku Peltomäki löysivät silloisesta Nummi-Pusulasta löytyi paikka uudelle Hyrsylän Mutkalle. Satojen neliöiden kokoinen hirsitalo rakentui mukailemaan emäntänsä muistoja sotia edeltäneen ajan Raja-Karjalan taloja.

Paikasta rakentui kotimuseo, jonne emäntä keräsi muun muassa 500 nukkea ja 200 nallea sekä lotta-aiheista aineistoa. Samalla se oli tapahtumakeskus, jonka joulujuhlista tuli käsite.

Vaikuttaja-Aira

Politikkaan Airan innosti mukaan edesmennyt keskustavaikuttaja Johannes Virolainen.

Vuodet 1989–1996 hän vaikutti Espoon kaupunginvaltuustossa keskustan ryhmässä. Eduskuntaan hän oli ehdolla kahdesti, vuosina 1991 ja 1995. Vuonna 1997 Aira valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon kokoomuksen riveistä. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli ehdolla Suomen historian ensimmäisissä europarlamenttivaaleissa.

Airan elämää käsitteleviä kirjoja ilmestyi kolme. Soturi ja sunnuntailapsi 1987, Auringonpimennys 1989 ja Uskomaton Aira Samulin 2016. Erityisesti väkivaltaista nuoruuden avioliittoa käsitellyt Auringonpimennys toi naisen julkisuuskuvaan uusia sävyjä, joiden ansiosta hän pystyi entistä vakuuttavammin puhumaan mielenterveysasioista. 1995 Aira sai Suomen Mielenterveysseuran mielenterveyspalkinnon.

Pekka Lehto ohjasi Airasta kertovan fiktiivisen elämäkertaelokuvan Tango Kabaree vuonna 2001.

Mielenterveysasioiden lisäksi Airan sydäntä lähellä olivat vanhukset. Hän kiersi puhumassa vanhainkodeissa ja näytti esimerkkiä vireästä ja turvallisesta vanhuudesta. Vielä 82-vuotiaana hän otti pankkilainan ja rakennutti itselleen Hyrsylän Mutkaan omakotitalon, jossa huomioitiin nykytekniikan avulla esteettömyys ja muut iäkkään vaatimukset. Kaupunkikodissaan Helsingin Bulevardillakin hänellä oli valvontajärjestelmä, jonka avulla luottosukulaiset pystyivät seuraamaan, että perheen matriarkalla oli kaikki hyvin.

Toukokuussa 2018 Aira sai sairauskohtauksen. Pojanpoika hoksasi oireet ja tilasi isoäidilleen ambulanssiin. Sairaalassa Airalla todettiin lievä aivoinfarkti, josta hän toipui hyvin.

Vireänä loppuun asti

Aira eli loppuun asti aktiivista elämää ja toimi yrittäjänä, vaikka omaksuikin sairauskohtauksensa jälkeen leppoisamman työtahdin.

Hän oli joka sunnuntainen vieras Tanssii tähtien kanssa -ohjelman katsomossa, piti kotonaan Bulevardilla Airan taidesalonkia, tapasi ystäviään ja kuului kymmeniin eri yhdistykseen. Hän emännöi Hyrsylän mutkassa vierailijoita ja luennoi erilaisissa tilaisuuksissa.

Korona-aika kuritti ikävästi myös Hyrsylän mutkaa. Vuosien mittaan 300 000 kävijää kerännyt yritys kärsi kävijäkadon aiheuttamista talousvaikeuksista.

Taivaalle ilmaantui muitakin mustia pilviä.

Aira kommentoi pitkäaikaisen ystävänsä Peter Nygårdin rikosepäilyjä tavalla, joka hämmästytti monia. Vaatebisneksessä omaisuutensa luonutta pohattaa syytetään USA:ssa muun muassa seksuaalirikoksista ja ihmiskaupasta. Ryhmäkanteeseen on liittynyt yli 120 ihmistä. Mediassa ja Peter Nygår: Naamion takana -televisiodokumentissa Aira puolusti ystäväänsä.

Loppuvuonna 2021 Lotta Svärd Säätiö palkitsi Airan Vuoden Lottana. Se oli hieno kunnianosoitus järjestön satavuotisjuhlavuotena naiselle, joka liittyi pikkulottiin 8-vuotiaana ja jatkoi 17-vuotiaana lottana Päämajan lääkintäosaston toimistossa.

Aira Samulin jää elämään nimeään kantavan säätiön kautta.

Korjattu 23.10.2023 kello 19.39: Airan aivoinfarktia enteilevät oireet huomasi pojanpoika, ei tyttärenpoika, kuten jutussa aiemmin luki.

Source: iltalehti.fi