Armi Ratia joutui oikeuteen kuolemantuottamuksesta – Todettiin syyttömäksi

Marimekon perustaja Armi Ratia joutui aikanaan onnettomuuteen, jonka hän halusi myöhemmin aktiivisesti unohtaa.

Raija Orasen tuoreessa romaanissa, Minä, Armi Maria R., siitä kuitenkin kerrotaan.

Oli vuosi 1967 ja Ratia ajamassa Helsingistä Porvooseen. Hän oli hakenut lentokentältä sveitsiläisen toimitusjohtajan bisnesneuvotteluihin. Ratia halusi nimittäin avata Sveitsiin pari myymälää.

Parivaljakko oli syönyt Helsingissä ennen Bökarsin suuntaan lähtemistä.

Naisella oli pyöränsä sarvissa isot kassit täynnä tavaraa ja tarakalle oli köytetty suuri punainen pesuvati täynnä tavaraa sekin.

Pyöräilijä on juuri edessäni ja aion ohittaa hänet, olen juuri pääsemässä rinnalle, mutta siinä samassa pyörä heilahtaa, alkaa keikkua ja suistuu suoraan Mersun eteen. Yritän jarruttaa, mutta se on myöhäistä kuten myös ratin äkkinäinen riuhtaiseminen vasemmalle, sitä paitsi kengän korko sotkeutuu polkimeen, ja sitten kenkä on kokonaan irti jalasta enkä löydä polkimia päkiöiden alle ja auton moottori sammuu.

Seuraavat sekunnit tai minuutit ovat pimeän peitossa. Kun näen taas, muistan taas, on pyöräilijä, tuo iäkäs nainen, ojan pientareella oudossa asennossa, pyörä on hänen päällään, takarengas pyörii yhä ja isot kassit revottavat kiinni sarvissa, mutta punainen pesuvati on irronnut tarakasta. Naisen raajat ovat irvokkaasti levällään, takki on lentänyt auki ja hameen alta näkyvät vaaleanpunaiset leveälahkeiset alushousut ja sukkanauha, joka on veressä. Kun saan auton oven auki, kuulen naisen huudon, kovan tuskan, ja sitten tulee äkkiä aivan hiljaista, nainen menettää tajuntansa.

Armille ei jäänyt musitikuvaa, miten hän sveitsiläisen vieraansa kanssa pääsi lopulta Bökarsiin, Porvoon poliisin kautta ilmeisesti. Onnettomuudessa kaatunut nainen kuoli.

Oikeuden istunnosta muistin vain kalsean pilvisen päivän valon vanhassa hirsirakennuksessa, tummapukuisia miehiä pöydän takana, itseni penkillä Veen tukemana. Ja todistaja sanoi että kaikki tapahtui parissa sekunnissa eikä auto ajanut kovaa vauhtia eikä siinä ollut mitään erikoista, että se nainen vain horjahti pyörällään suoraan auton eteen eikä sille kukaan mitään voinut. Jäljistä päätellen tien piennar oli pettänyt raskaan lastin alla ja pyörä oli sen vuoksi keikahtanut vasemmalle Mersun eteen.

Ratia sai vapauttavan tuomio. Häntä ei syytetty mistään. Mutta tapahtunut jäi kaihertamaan mieltä loppuelämäksi.

Olin syytön. Niin ne sanoivat, mutta paljonko se auttoi jos itse tiesi että oli aiheuttanut toisen ihmisen kuoleman ja olin varmaankin nauttinut lounaalla pari lasillistakin, sitä ei kukaan tutkinut koska sellaista ei voitu rouva Ratian kohdalla edes epäillä.

Kirjan tapahtumat ovat totuuspohjaisia ja Oranen on käyttänyt teoksensa lähteinä faktatietoja.

– Mitä minun romaanissani sitten yksityiskohtaisesti tapahtuu, on myös kuvitteluun perustuvaa, mutta itse tapahtumat ovat todenperäisiä. Hurja nainen hän oli, kaikin puolin, Oranen kommentoi romaaniaan Iltalehdelle.

Raija Oranen: Minä, Armi Maria R. (Otava) ilmestyy 25. heinäkuuta. Kursivoidut kohdat ovat kirjasta.

Source: iltalehti.fi