Jasmin Voutilaisen ystävä ja perhe kertovat: Tällaisia olivat viimeiset ajat ennen traagista kuolemaa – ”Jasmin soitti apua kuolinpäivänään”
– Jasmin aina sanoi, että heti kun hän paranee, hän haluaa tehdä kaikkensa, että muutkin paranevat mielenterveysongelmista. Siksi hän puhui niistä julkisesti. Ja siksi minäkin istun tässä haastattelussa, Jasminin toiveesta. Että tästä olisi apua ihmisille.
Näyttelijä ja somevaikuttaja Jasmin Voutilainen kuoli traagisesti maaliskuussa ollessaan vain 27-vuotias. Tämä artikkeli on toteutettu Jasminin perheen ja lähipiirin aloitteesta ja toiveesta, koska tästä toivotaan olevan apua kaikkien mielenterveysongelmiin.
Perhe ja lähipiiri toivovat medialta yksityisyyttä ja rauhaa surutyöhön tämän artikkelin julkaisun jälkeenkin.
– Nämä olkoon Jasminin jäähyväiset, läheinen ystävä Laura Mononen sanoo.
Someviha
Jasmin Voutilainen kärsi vuosikausia vaikeasta masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja toistuvista paniikkikohtauksista. Vaikka mielenterveysongelmat veivät Jasminilta voimia kiihtyvällä tahdilla, ystävät ja perhe muistavat hänet ennen kaikkea iloisena ja muista ihmisistä välittävänä ihmisenä, jolla oli iso sydän.
– Hän oli niin hyvä tyttö kuin olla voi ja rakas lapsi. Aito ja kultainen tytär ja sisko. Jasminille perhe oli yksi tärkeimmistä asioista ja hän huolehti omasta äidistään ja muusta perheestään omasta huonosta voinnistaan huolimatta, perhe kertoo ja jatkaa:
– Jasmin oli loppuun asti täysin oma ihana itsensä, sellainen kuin hänen ystävänsäkin häntä kuvailevat.
Mielenterveyden haasteet alkoivat näkyä Jasminissa erityisesti viimeisen kahden–kolmen vuoden aikana, kun masennus kiristi otettaan. Kasvavien mielenterveysongelmien ohella Jasminin mieltä painoivat henkilökohtaiset asiat, joita hän ei ollut saanut käsiteltyä. Mutta ennen kaikkea ahdistusta lisäsivät julkisuuden ja sosiaalisen median kautta tullut viha.
– Hän koki voimakasta somekiusaamista, vainoamista, uhkailua tulla Jasminin kotiin, seksuaalista häirintää sekä haukkumista painosta. Lisäksi hän sai tappouhkauksia. Siinä oli vähän liikaa, Laura Mononen sanoo.
Oltuaan aikanaan Miss Helsinki -kilpailussa ja tosi-tv-ohjelmissa Jasmin alkoi saada toistuvasti viestejä, joissa hänen painoaan kommentoitiin rumaan sävyyn.
– Nuorempana hänen painoaan alettiin haukkua, että sä olet anorektikko etkä syö mitään. Sitten hän halusi alkaa kerryttää kiloja, ja olikin tosi tyytyväinen omaan kroppaansa, kun sitä painoa oli tullut jonkin verran. Mutta sitten häntä alettiin haukkumaan läskiksi, Laura kertoo.
Rikkoutunut mieli ei pystynyt käsittelemään tuntemattomien ihmisten lähettämää jatkuvaa vihaa.
– Jasminin oma mieli alkoi pettää, että millainen hänen pitää olla, kun koko ajan haukutaan, oli lihava tai laiha tai teki ja sanoi mitä tahansa. Se somekiusaaminen oli tosi raskasta Jasminille vielä mielenterveysongelmien päälle, Laura sanoo.
– Ja kun hän yritti puhua nuorten mielenterveyden puolesta, hänelle tuli viestejä, että ”tapa itsesi”. Kun on masentunut ja yrittää ponnistella koko ajan ylöspäin, niin nuo eivät vie ainakaan eteenpäin.
Ystävän mukaan Jasmin sai toisaalta myös valtavasti tukea Instagramissa, missä hänellä oli lähes 90 000 seuraajaa.
– Jasmin sanoi saavansa todella paljon voimaa niistä tsemppiviesteistä, mitä hänelle tuli. Hän kirjoitti minulle ja äidilleen, että kuinka paljon ne positiiviset viestit ihmisiltä auttoivat häntä ja veivät eteenpäin.
Neljän seinän sisällä
Jasminin masennus syveni todella voimakkaasti viime kesän lopulta lähtien.
– Viimeiset kahdeksan kuukautta olivat Jasminille vaikeita. Viime kesänä me vietimme Jasminin synttäreitä ja meidän oli tosi vaikeaa saada häntä enää silloin edes ulos. Niihin aikoihin masennus alkoi mennä todella pahaksi, vaikka meillä olikin lopulta hauska ilta, Laura sanoo.
Jasmin vietti viimeisinä kuukausinaan lähes kaiken aikansa kotona, neljän seinän sisällä. Ystävän mukaan hän ei uskaltanut välillä käydä edes kaupassa. Äitinsä luona Jasmin sentään jaksoi vierailla kohtalaisen usein.
– Soittelimme paljon, mutta se näkeminen ystävien kanssa jäi vähälle. Me ystävätkin yritimme, että menisimme käymään hänen luonaan mahdollisimman usein. Välillä hän otti meitä vieraaksi, mutta välillä tuli aikoja, jolloin Jasmin ei jaksanut eikä halunnut. Oli paljon itkuisuutta ja sitä, ettei hän tiennyt, miten päin olla, Laura kertoo
Vielä aiemmin viime vuonna hän jaksoi työskennellä Salatuissa elämissä, mutta masennuksen kiristettyä otettaan Jasmin menetti työkykynsä täysin.
– Jasminin vointi oli sellainen, ettei hän enää voinut tehdä töitä, vaikka Salkkarit olikin Jasminin unelma aina ja henkireikä. Hän rakasti tehdä töitä Salkkareissa ja se myös piti häntä pirteänä. Mutta kun omat voimavarat menevät ja olet työkyvytön, sille ei voi mitään. Se oli surullista, Laura sanoo.
– Hän nukkui paljon. Yöt olivat usein unettomia, jolloin hän pohti ja mietti elämää sekä katsoi sarjoja tai leffoja, mutta päivät hän nukkui. Oli niin raskasta, kun hän ei enää jaksanut käydä työelämässä tai nähdä kavereita. Ja kun muut ihmiset tekivät asioita, niin se lisäsi sitä ahdistuneisuutta, kun itse ei jaksa.
Unettomuuteen Jasmin haki apua alkoholista.
– Kun hän ei saanut nukuttua, hän joi myös jonkin verran alkoholia siihen pahaan oloon ja unettomuuteen. Se alkoi näkyä voimakkaammin vuosi sitten, Laura myöntää.
Ystävän mukaan Jasmin ei juonut paljon eikä joka päivä, mutta esimerkiksi viinilasillisilla hän yritti saada mieltään rauhoittumaan.
– Jasmin ei olisi halunnut juoda, mutta se oli ainoa tapa rentoutua, kun ahdistus ja vaikea masennus olivat niin voimakasta.
Ystävät näkivät Jasminin masennuksen kasvokkain eritoten hänen silmistään.
– Sitä itkuisuutta ja surua, mitä hänen kasvoistaan näkyi, oli kauheaa katsoa. Kun häneltä kysyi kylään mennessä, että mitä kuuluu, kysymys tuntui tyhmältä, koska sen näki niin vahvasti, että toinen voi tosi huonosti. Siitä tuli todella paha mieli, Laura muistelee.
Haki apua
Jasmin yritti hakea apua itselleen pitkän aikaa ja aivan loppuun asti.
– Hän kovasti yritti saada apua ja hoitoa, ja kävi äitinsäkin kanssa lääkärissä, mutta aina hänet vain lähetettiin kotiin, Laura sanoo.
Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava.
– Ja näitä samoja tilanteita tapahtui muutamaankin otteeseen. Enkä pysty ymmärtämään, miksi tilannetta ei otettu vakavasti. Sanoin, että tämä ihminen tarvitsee nyt apua ja pääsyä hoitolaitokseen pidemmäksi aikaa. Että me emme ystävinä pysty olemaan vierellä kellon ympäri, vaikka olimmekin koko ajan yhteyksissä, Laura sanoo.
– Käytimme kyllä aivan kaikki keinot, mihin vain pystyimme. Mutta ystävät eivät pysty olemaan lääkäreitä tai psykologeja tai psykiatreja. Jasmin itsekin olisi halunnut suljetulle osastolle, mutta ei päässyt.
LUE MYÖS
Tämän takia hoitoon ei pääse
Mieli ry:n johtava asiantuntija, psykiatrian tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck sanoo yleisellä tasolla, että päällimmäinen syy siihen, miksi nykypäivänä osa ihmisistä ei pääse psykiatriseen hoitoon, on palvelujen ruuhkautuminen.
– Osastot ovat tukossa ja myös psykiatrian vastaanotot ovat tukossa. Pyrkijöitä on enemmän kuin pystytään hoitamaan. Ja tämä johtuu siitä, että ensilinjan hoitoa ei ole terveyskeskuksissa riittävästi saatavilla. Ja kun tätä perustason varhaista hoitoa ei saa, silloin tukkeutuu se toissijainen erikoissairaanhoito, Wahlbeck kertoo.
– Ongelma on se, että kun ihmiset eivät saa apua riittävän ajoissa omasta terveyskeskuksesta tai vaikkapa opiskelijaterveydenhuollosta, niin tilanne pahenee ja monimutkaistuu. Ja sitten he joutuvat erikoissairaanhoidon jonoon.
Ongelman ratkaisu olisi Wahlbeckin mukaan perustason hoidon kuntoon saaminen.
Wahlbeckin mukaan päätöksen erikoissairaanhoitoon pääsemisestä tekee lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Sen sijaan pakkohoitoon pääsyyn on kolme kriteeriä.
– Henkilö on vaaraksi itselleen tai toisille, henkilö on psykoottinen eli hänen todellisuudentajunsa on häiriintynyt ja kolmantena se, että muu hoito ei sovellu. Kaikkien näiden kolmen kriteerin tulee täyttyä, Wahlbeck sanoo.
Jasminin ystävä Laura Mononen ihmettelee mielenterveyspalvelujen riittämättömyyttä Suomessa ja toivoisi yhteiskunnalta toimia asian edistämiseen.
– Kun puhutaan, että on paljon resurssipulaa psykiatrisella puolella jo ensilinjan hoidosta alkaen ja jonot ovat ruuhkautuneet, niin miksi näille asioille ei saada toimivia käytännön ratkaisuja? Ongelmat on tiedostettu jo pitkään ja näistä on puhuttu paljon, mutta mitään ei selkeästi tapahdu ja jonot ruuhkautuvat vain entisestään. Koska tämä päällimmäinen syy tiedetään, olisi kiva nähdä muutos parempaan ja toimivampaan suuntaan, Laura sanoo.
Viimeinen päivä
Viimeisen kerran Laura oli Jasminiin yhteydessä kuolinpäivää edeltävänä iltana ja kuolinpäivän aamuna. He olivat alustavasti sopineet näkevänsä, mutta tapaaminen ei toteutunut.
– Minulle se päivä ei vain jostain syystä sopinut, enkä mitenkään päässyt juuri silloin näkemään häntä. Se, että en mennyt näkemään häntä, painaa mieltäni edelleen todella paljon. Se oli yksi harvoista kerroista, jolloin en ole pystynyt menemään ja näkemään Jasminia. Tuntui, että miksi tämä tapahtui juuri nyt, Laura sanoo.
Kuolemaa edeltävän illan puhelussa Laura ja Jasmin puhuivat tavallisista asioista.
– Silloin hän oli toki hieman surullinen, kun puhuimme puhelimessa. Kaikki tuntui tasapaksulta, mutta kuitenkin aika normaalilta, mitä olin tottunut häneltä kuulemaan, kun hänellä on ollut vaikeaa.
Kuolinpäivän aamuna tilanne vaikutti kuitenkin paremmalta, kun hän oli ollut yhteydessä ystäviinsä.
– Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen.
Lauran mukaan Jasmin oli kuitenkin yrittänyt hakea apua vielä hieman ennen kuolemaakin. Hän olisi halunnut päästä pakkohoitoon.
– Aivan viimeisinä päivinä Jasmin soitti päihdeklinikalle, koska tilanne oli niin akuutti. Hoitaja sanoi, että hän ottaa yhteyttä lääkäriin ja he soittavat Jasminille takaisin, mutta sitä puhelua ei koskaan ehtinyt tulla.
Viimeistä kertaa Jasmin pyysi apua itselleen kuolinpäivänään.
– Hän vielä viimeisenäkin päivänä otti yhteyttä ammattiauttajaan, Laura sanoo.
Illalla hän kuoli.
– Seuraavana aamuna sain Jasminin äidiltä puhelun, että Jasmin on menehtynyt, Laura sanoo hiljaa.
– Näin ystävästäni, että hän menee koko ajan vain pahemmin alamäkeen ja väsymys ja ahdistuneisuus lisääntyi koko ajan. Siksi pelkäsin, että jotain tulee tapahtumaan.
”Älkää luovuttako”
Jasminin perheen mukaan Jasmin otti loppuun asti toiset ihmiset huomioon eikä koskaan ollut itsekäs.
– Hänelle oli todella tärkeää, että ihmiset puhuivat toisilleen kauniisti, mutta rehellisesti. Hän puolusti oikeudenmukaisuutta. Jasmin ei puhunut muista pahaa, vaan halusi olla kaikkien ystävä eikä koskaan arvostellut ketään, perhe kertoo.
Jasminilla oli perheen ja Lauran mukaan vahva haave parantumisesta ja sen jälkeisestä elämästä. Jasmin haaveili olevansa mielenterveysvaikuttaja.
– Jasminille oli tärkeää, että kaikkia pitää auttaa. Hän sanoi loppuun asti, että ”sitten, kun minä selviän tästä, minusta tulee kokemusasiantuntija, joka auttaa muita mielenterveysongelmien kanssa”. Vaikka hän itse voi huonosti, hän ajatteli aina silti myös muita, perhe kertoo.
– Jasmin puhui somessakin tosi pitkään avoimesti näistä asioista juuri sen takia, että hän halusi auttaa nuoria aikuisia, jotka painivat mielenterveysongelmien kanssa, koska hän itse ymmärsi niitä niin hyvin. Hän halusi aina auttaa muita, ihan niin kuin ystäviään ja perhettäänkin, Laura sanoo.
Millaisen viestin Jasmin sanoisi maailmalle nyt, jos hän pääsisi piipahtamaan takaisin?
– Hän haluaisi lähettää terveisiä kaikille, jotka painivat mielenterveysongelmien kanssa, että koettakaa jaksaa, pysykää vahvana. Huutakaa sitä apua ja vaatikaa sitä. Älkää luovuttako mistään hinnasta, vaikka tekisi mieli luovuttaa, Laura sanoo.
LUE MYÖS
Näin ystävät muistelevat Jasminia
Iltalehti on saanut Laura Monosen keräämiä Jasminin ystävien viestejä ja Iltalehti julkaisee ne Lauran saamalla luvalla.
– Jasmin oli hyvää seuraa ja hänen kanssaan oli aina hauskaa. Todella rehellinen ja lämmin ihminen.
– Hän oli avoin, iloinen ja hyvä keskustelija.
– Jasmin oli avulias ja lojaali ystävilleen, eikä koskaan epäröinyt auttaa ja pitää meidän puolia. Hänellä oli suuri sydän ja hän oli maailman kaunein niin ulkoa kuin sisältä.
– Jasmin rakasti koti-iltoja ja yökyläilyjä ystävien kanssa herkkujen ja tortillojen kera, eikä yksikään ilta ollut koskaan tylsä.
– Jasminin kanssa ei edes tarvinnut touhuta mitään ihmeellistä, ja silti hän oli ihan parasta seuraa ikinä!
– Jasmin oli ihmisenä herkkä ja ystävänä todella aito. Hän osasi nauraa itselleen ja hänen kanssaan oli helppoa olla.
– Jasmin osasi osoittaa, kuinka tärkeitä ja rakkaita hänen ystävänsä hänelle olivat ja muistutti siitä myös päivittäin meistä jokaista.
– Jasmin oli mielettömän lahjakas ja mihin ikinä hän ryhtyikään, tulos oli priimaa. Esimerkiksi pianon soittaminen ja laulaminen olivat hänelle rakkaita harrastuksia vapaa-ajalla.
– Jasminilla oli pienestä pitäen avoin sydän, ja hänellä riitti lämpöä ja rakkautta kaikkia kohtaan.
– Jasminin herkkyys ja aitous oli vilpitöntä, ja tämän rakkauden ja välittävän ystävyyden rinnalla oli turvallista olla.
– Jasminin kanssa oli helppo jakaa ilot ja surut. Hauskoja hetkiä ja spontaaniutta ei ystävyydestä puuttunut.
– Ihailimme hänen heittäytymiskykyään ja rohkeuttaan elämään.
– Jasminin kanssa seikkailuja riitti, ja tähän vastapainona hän tarjosi rauhaa, aikaa ja aitoa läsnäoloa.
Mieli ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä: 09 2525 0111. Kriisipuhelin päivystää joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa suomen kielellä. Hätätilanteessa soita aina yleiseen hätänumeroon 112.
Source: iltalehti.fi
