Kaj Kunnas, 60, luuli menettävänsä kaiken ja muutti elämänsä täysin: ”Kun selvisin, elän tässä hetkessä”

Joskus elämän antamat lahjat näyttävät alkuun pahimmalta painajaiselta.

Urheilutoimittaja Kaj Kunnas oli elänyt vauhdikkaassa työputkessa Ylellä 27 vuotta, kunnes aivoinfarkti ja puolison rintasyöpä laittoivat hänet polvilleen.

Kriisien vuosi 2016 oli elämän käännekohta.

Toipumisvaiheessa hän katseli olympialaisia ensi kertaa sohvalta ulkopuolisena. Se kirpaisi miehistä egoa.

– Tajusin, että katsohan, olympiakisat todella järjestetään ilman Kaj Kunnasta. Kaikki mitalit jaettiin ja selostukset tehtiin ilman minuakin. Siitä seurasi iso helpotuksen tunne, Kaj Kunnas kertoo nyt Iltalehdelle.

Nykyään hän ajattelee, että on vain yksi elämä, ja tärkeintä on tämä hetki.

Se on paljon sanottu mieheltä, joka yhteen aikaan oli aina menossa. Elämä kuin yhtä kiihdytyskaistaa: kisoista ja tv-lähetyksestä toiseen, aina tien päällä.

– Sain 27 vuotta haaveammatissani, enkä ollut koskaan niistä iloinen. Minulla oli aina kiire seuraaviin kisoihin. Nyt vasta osaan olla saavutuksistani kiitollinen, kun minulla on siihen aikaa.

Unelman perässä

Tv-lähetyksissä Kaj Kunnas on helposti lähestyttävä keskustelija, jolta eivät jutut lopu kesken. Hänestä huokuu lämpöä ja kohtaamisen taitoa.

Kunnas kokee olevansa luonteeltaan paljon enemmän isänsä kaltainen, mutta äidin vaikutus kehityksessä on ollut syvempi.

– Elämäni naisilta olen oppinut, että maailma muuttuu, eikä koskaan ole liian myöhäistä. Äiti ei ollut kotona lapsuudessani, hän oli aina töissä ja minua hoitivat lastenhoitaja sekä suvun naiset.

Kunnaksen äiti oli Suomen kuudes naiseläinlääkäri, jonka työuran alku ei ollut mairitteleva. Kun äiti saapui ensimmäiselle käynnilleen suurtilallisen luo katsomaan sairasta lehmää, kohtelu oli sovinistista.

– Suurtilallinen läimäytti äitiä pari kertaa pyllylle ja sanoi ”et sää likka mikään eläinlääkäri ole, missä se eläinlääkäri on?”. Kun äiti vuosia myöhemmin eläköityi tehtävästään, häntä arvostettiin. Nyt varmaan yli puolet eläinlääkäreistä on naisia. Äiti opetti, että unelmat voivat toteutua.

Äidin esimerkkiä katsoen Kaj uskalsi tavoitella omaa visiotaan. Samana syksynä kun hänen gradunsa valmistui, hänellä oli jo Ylen freelancer-sopimus takataskussaan.

– Olin treenannut 13-vuotiaasta asti siihen ammattiin. Muistan kun selostin vuoden 1976 Montrealin olympialaisia keskellä yötä kotona. Äiti ja isä meinasivat, että pojalla ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa, hän nauraa.

Vaikka urheilumaailman yltiömaskuliinisuus on välillä häirinnyt Kunnasta, oma unelma-ammatti on tarjonnut huimia kokemuksia.

– En ikinä unohda sitä, kun Suomi voitti 1995 MM-kultaa lätkässä. Roikuin pleksilasista ja yritin saada nopeasti Curre Lindströmiltä nopeasti kommentin samalla hetkellä kun pilli soi. Sain olla siinä mukana, kun Mertaranta huutaa: se on siinä.

”En ole sellainen tyyppi, joka katuu”

Unelma-ammatilla oli kuitenkin myös kääntöpuolensa.

Kun aivoinfarkti vei terveyden 2016, vaimokin sairastui ja Kaj luuli menettävänsä kaiken, hän tajusi eläneensä laput silmillä.

– Vaimo hoiti meidän kahta pientä lasta, kun pyörin kaiken maailman urheilukisoissa. Tajusin sairauden kautta ensi kertaa, että olen ehkä jäänyt jostain paitsi.

– Vaimoni on ollut hurja, että on kaiken klaarannut. Minulla on ihanat suhteet tyttäriini, mutta kovan paikan edessä he kertovat kaiken ensiksi äidilleen.

Kunnas oli niin paljon matkoilla, että hänellä oli perheessään ulkopuolisen rooli.

– Kun olet kuukauden olympiakisoissa ja pölähdät kotiin, et ole kiinni arjessa. Kuulet, että perheessä on ollut oksennustauti ja on maattu veskin lattialla oksentamassa. Kysyt, miten klaarasitte sen, ja he vastaavat, että kyllä me se klaarattiin. En aina edes tiennyt, miten he voivat kotona, hän kuvailee.

Kotioloissa hänestä kuoriutui hauska leikittäjä ja satusetä, joka nautti lasten kanssa olemisesta. Silti seuraavien kisojen päivämäärä jo jyskytti takaraivossa.

Kun Kaj Kunnaksen tyttäret Emmi ja Sanni täyttivät 18 vuotta, hän laski olleensa monta vuotta pois lastensa elämästä.

– En ole sellainen tyyppi, joka katuu, kun ei se auta mitään. Silti mietin välillä, miten kovilla vaimoni on noina vuosina ollut. Helpolla olen päässyt.

Sairauksien myötä Kunnas päätti, että on tehnyt elämässään tarpeeksi töitä. Hän irtisanoutui Yleltä vuonna 2017.

Oman äidin kuolema vuonna 2020 toi elämän ohikiitävyyden vielä lähemmäksi. Samana vuonna Kunnas sai vyöruususta kasvohalvauksen, josta hän kuitenkin toipui.

Kaj Kunnas myöntää, ettei olisi ikinä muuttanut elämäänsä ilman kohtaamiaan kriisejä.

Tässä hetkessä

Tätä nykyä Kunnas asuu vuokralla Uusikaarlepyyssä vaimonsa Gerd Marianne Kummel-Kunnaksen kanssa. Pari viettää osan vuodesta Espanjan-vuokrakodissa.

– Kun selvisin, elän tiiviisti tässä hetkessä. Olemme vaimon kanssa nyt enemmän yhdessä, hän kuvailee.

Kummankin terveys on nyt hyvällä tolalla ja elämässä on maisemanvaihdoksen myötä uudenlaista vapautta. Luopuminen Karjaan-kodista oli yllättävän helppoa.

– Ei tarvitse luoda lunta tai funtsia kattoremonttia. Vaimolla on sukua Uusikaarlepyyssä, ja nyt meillä on 13 kilometriä mökille, Kaj Kunnas virnistää.

Espanjassa pari tuottaa matkatoimistoille päiväretkiä ja viininmaistajaisia. Kunnakselta ei puutu ylistyssanoja Gerd-vaimosta puhuttaessa.

– Vaimoni osaa kaiken ja tekee kaiken. Hän on realistinen jalat maassa -luonne, joka piti perheen kasassa. On huikeaa, että olemme olleet pian 36 vuotta naimisissa!

Kaj Kunnas odottaa kesää, jolloin molemmat lapsenlapset tulevat ensimmäistä kertaa Suomen-vierailulle. Toinen aikuisista tyttäristä asuu Kanadassa, toinen Ranskassa.

– Skype-isoisänä oleminen välillä rassaa, mutta heillä on kaikki hyvin siellä. Tyttäreni on onnellinen, ja se on tärkeintä. Jälleennäkemiset ovat aina juhlaa.

60 vuoden etappi tuntuu Kaj Kunnaksesta luontevalta. Tärkeintä on perspektiivi – miten ihminen itsensä näkee.

– Mä tunnen olevani kuusikymppisenä nuori, hän lausahtaa pilke silmäkulmassa.

Kysyttäessä unelmista Kunnas lainaa muusikko Tuomas Holopaisen sanoja Kohtaaminen-kirjasta.

On etuoikeus olla maapallolla. Toivon, että minulla on kuolinvuoteellani onnellinen ja väsynyt olo. Sitten voin vain lähteä.

Source: iltalehti.fi