Kollegoiden ahdistelu sai Aija Puurtisen pelkotilaan: ”Mietin, mihinköhän hänen kätensä päätyy”

Muusikko Aija Puurtinen, 63, nousi noin 40 vuotta sitten ryminällä kansan tietoisuuteen Honey B & the T-Bones -yhtyeen mukana. Puurtinen päätyi bändin johtotähdeksi sattuman kautta.

Ilman Puurtista perustettu yhtye oli sopinut esiintyvänsä Mikkelin Kirkkopuistossa vuonna 1982, mutta mystisistä katoamisistaan tunnettu bändin basisti toisti jälleen temppunsa. Sibelius-Akatemiassa klassista musiikkia opiskellut Puurtinen päätyi hänen korvaajakseen.

Pian hieman vahingossa yhtyeen vahvuuteen liittynyt muusikko kiersi maailmaa ja eli rocktähden elämää.

– Se oli hämmentävää aikaa. Suosiomme kasvoi nopeasti ja olinkin vain hetkeä myöhemmin lehtien kansissa. Levy-yhtiöt hyödynsivät alalle tulleen uuden naisartistin läsnäolon, Puurtinen muistelee.

Menestys ei kuitenkaan tullut yksin. Kulissien takana tapahtui asioita, joista Puurtinen ei voinut tuolloin puhua kellekään. Nyt hän voi ja valitseekin tehdä niin.

Ahdistelu

Bändi oli ehtinyt pyörittää toimintaansa vain noin vuoden ajan, kun suosion ikävä varjopuoli alkoi valkenemaan Puurtiselle. Lapsenakin seksuaalista ahdistelua kokenut muusikko joutui elämään traumojaan uudestaan aikuisiällä.

– Monet muusikkokollegani kokivat, että heillä oli oikeus koskea minuun haluamillaan tavoilla, kun siltä sattui tuntumaan. Jotkut hetket, kun olin puolustuskyvytön, käytettiin armotta hyväksi, Puurtinen kertoo.

– Bänditoverini joutuivat seuraamaan tapahtumia vierestä. Mietin, että minun pitää selvittää asia itse. Kun joku kävi teini-ikäisenä maaseudulla minuun käsiksi, niin löin. Tiesin, etten kuitenkaan voi lyödä kollegaa.

– Järkipuhekaan ei tuntunut riittävän. Opin lopulta välttelemään tiettyjä ihmisiä. Tervehdin heitä kohteliaasti, mutta pidin heihin vähintään kymmenen metrin etäisyyttä. En voinut missään tapauksessa päästää heitä lähelleni, muusikko jatkaa.

Ahdistelu ei ollut pelkästään fyysistä, vaan myös verbaalista. Puurtinen sai osakseen vähättelyä, minkä hän koki epäreiluksi. Hän sai muun muassa useaan otteeseen kuulla menestyksensä johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että hän on nainen alalla, joka on miespainotteinen.

– Se on selvää, että se auttoi asiaa. Siihen aikaan ei ollut paljon naismuusikoita. Tein kuitenkin ja teen edelleen todella paljon töitä musiikin eteen. Olin tottunut veljeni ja poikakaverini kanssa esiintyessäni, että olemme kaikki samanarvoisia. Toimintaani kuitenkin arvosteltiin hyvin epäkorrekteilla tavoilla.

Seuraukset

Dramaattiset kokemukset johtivat aitoon pelkoon. Fyysinen kontakti jopa hyvää tarkoittavien ihmistenkin kanssa tuntui erikoiselta.

– Halailukulttuuri jäi kokonaan pois. Pystyin tekemään sitä vain lähiomaisteni kanssa. Olin hyvin pitkään todella varautunut. Tunsin fyysisen jännityksen, kun vaikka fani oli tulossa halaamaan minua. Mietin, mihinköhän hänen kätensä lopulta päätyy, Puurtinen muistelee.

Suuri osa Puurtisen ahdistelijoista nauttii edelleen julkisuuden valokeilasta. Hän on vuosien varrella saanut kuulla useita anteeksipyyntöjä miespuolisilta kollegoiltaan. Tekoja on selitetty muun muassa liiallisella alkoholin käytöllä.

– Monilla on ollut tilanteita, että he ovat käyttäneet jotain päihteitä ja kontrolli on pettänyt pahemman kerran. Se selitys ei kuitenkaan riitä minulle, sillä alkoholi ei oikeuta vastaaviin tekoihin, Puurtinen toteaa.

Nykyhetki

Mikäli Puurtinen saa tänä päivänä osakseen häirintää missä tahansa muodossa, kertoo hän toimivansa hyväksi havaitulla keinolla.

– Olen nykyään sanavalmiimpi. Viime vuosina olen tuonut asian lavalla esille yleisön edessä, mikäli joku on yrittänyt jotain sopimatonta. Julkinen nöyryytys toimii hyvin, sillä yleisö puhuu puolestani. Minun ei tarvitse itse sen enempää reagoida, Puurtinen toteaa.

– Nykypäivänä voisin myös soittaa muusikkoliittoon tai erilaisiin yhdistyksiin. Ihmiset tiedostavat, että jos he nykyään mokaavat, asia viedään eteenpäin ja se voi johtaa vakaviin seurauksiin, hän jatkaa.

Vaikka tilanne on Puurtisen mukaan huomattavasti parempi kuin aiemmin, kertoo hän vieläkin todistavansa hyväksymätöntä käytöstä.

– Nuoretkin kollegat käyttävät asemaansa väärin. Aiheen vakavuus ei ole mennyt selkeästi kaikille perille. Vallan huuma johtaa vieläkin tilanteisiin, joissa toimitaan väärin.

Tulevaisuus

Vuosikymmeniä myöhemmin Honey B & the T-Bones keikkailee edelleen, joskin erilaisella kokoonpanolla ja huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.

Ryhmän alkutaipaleella trio koostui Puurtisesta, hänen veljestään ja entisestä poikaystävästään. Nyt bändissä on 63-vuotiaan muusikon lisäksi hänen aviomiehensä ja poikansa sekä basisti Pekka Rajamäki.

Ensi vuonna yhtye esiintyy 23 kertaa. Bändin historian hurjimpana vuotena he ottivat keikkalavan haltuunsa jopa 287 kertaa.

– Olen tehnyt pitkän uran ja suunta on yhä ylöspäin. Niin kauan kuin vain ääni kantaa ja uutta sisältöä syntyy. Sitten kun ei synny, niin on parempi laittaa pillit pussiin.

Keikkailun lisäksi Puurtisella on muitakin tulonlähteitä. Hän toimii muun muassa lehtorina Sibelius-Akatemiassa ja kouluttaa artisteja Uuden Musiikin Kilpailuun.

– Minun ei ole pakko tehdä keikkoja, jotta voisin pitää yllä tätä omanlaista askeettista luksuselämäntapaani, Puurtinen naurahtaa.

Source: iltalehti.fi