Marko Björs romahti Aira Samulinin hautajaisissa – Kertoo, nyt miksi

Lokakuun lopussa kuollut tanssilegenda Aira Samulin-Suvio siunattiin perjantaina haudan lepoon Helsingin vanhassa kirkossa. Rakastettua koko kansan voimanaista oli saattamassa viimeiselle matkalle suuri läheisten ja ystävien joukko. Ratsastusvalmentaja Marko Björs kantoi ystävänsä arkkua hautajaisissa.

– Tunnetilat vaihtelivat paljon päivän aikana. Oli todella kaunis siunaustilaisuus ja piispa Teemu Laajasalo piti hienon puheen kirkossa, Björs kertoo Iltalehdelle.

– Oli kaunis hetki, kun sain olla hetken yksin Airan arkulla kirkossa ja jättää hänelle hyvästit, mutta kyllä mä sen jälkeen romahdin. Sain koottua itseni siihen arkun kantoon.

Legendan muistotilaisuus pidettiin Bullan kulmalla siunaustilaisuuden jälkeen.

– Paikka oli tupaten täynnä. Suurin osa kirkossa olleista siirtyi muistotilaisuuteen. Se oli niin Airan näköinen, päällimmäiseksi siitä jäi mieleen ilo ja nauru. Siellä tanssittiin, laulettiin ja kuultiin todella hyviä puheita, hän luonnehtii.

Kun tanssilegendan lapsenlapsi Niko Samulin pyysi Marko Björsiä arkunkantajaksi, hän ei epäröinyt hetkeäkään.

– Se on kunniatehtävä, hän sanoo.

”Kaipaan rehellistä ystävyyttä”

Hautajaisten jälkeen ystävän olo on haikea, mutta helpottunut. Hän kokee, että Airalla on nyt rauha ja hyvä olla. Silti ikävä on sydämessä, ja tulee aina olemaan. Pitkästä ystävyydestä jäi Marko Björsille hyviä muistoja, joiden ajattelu lämmittää.

– Kaipaan sitä Airan rehellistä ystävyyttä. Hän sai aina minusta parhaat puolet esiin. Hän käski minun olla rohkeasti oma itseni ja että riitän tällaisena.

– Hän oli niin suvaitsevainen ja arvosti lujaa ystävyyttä. Aina pystyimme puhumaan rehellisesti. Hän jakoi päivittäin paljon viisautta. Oli yksinkertaisesti helppoa olla hänen kanssaan, vaikka ikäeroa oli 40 vuotta. Silti puhuimme kuin olisimme samanikäisiä.

Marko Björs sanoo ystävänsä luoneen uskoa ja toivoa tulevaan. Tarpeen tullen Aira osasi potkaista takamuksille ja patistaa rohkeasti uusia asioita kohti.

– Hän ei jättänyt ihmistä. Hän oli tarkka siitä, että ei saa jäädä ruikuttamaan, pitää tehdä töitä ja mennä eteenpäin. Suomessa on monia nuoria, joita hän on rohkaissut niin paljon, että he uskaltavat olla oma itsensä.

– Aira puolusti erilaisia ihmisiä ja vähemmistöjä – niitä joilta puuttui oma ääni. Hän oli aina valmis tekemään hyväntekeväisyyttä.

”Tuli puun takaa”

Airan kuolema tuli Marko Björsille täytenä yllätyksenä.

Toki hän ymmärsi realiteetin, joka liittyi tanssilegendan korkeaan ikään: jossain vaiheessa jokaisen maallinen vaellus päättyy.

– Kyllä sitä mietti useinkin, kun ajatteli Airan ikää, ja kyllä vanheneminen jossain kohtaa näkyykin. Mutta tuli se silti tosi puun takaa, Marko Björs sanoo.

Kaksikko oli sopinut Airan osallistumisesta Eläinsuojelugaalaan.

– Siitä puhuttiin viimeisinä päivinä, Marko Björs sanoo.

Suunnitelma ei toteutunut poismenon takia, mutta sen sijaan gaalassa muisteltiin Aira Samulinia ja pidettiin hiljainen hetki.

Gaalassa hän piti puheen, jossa lausui ääneen usein kuullut Airan sanat.

– Jokaisella meillä on oma määräpäivämme täällä, joskus tämä päättyy. Mutta siihen asti pidetään hauskaa ja elämä jatkuu.

Source: iltalehti.fi