Näkökulma: Dokumentti Jope Ruonansuusta on sydäntäsärkevä kurkistus rikotun lapsen mieleen
Helmikuussa elokuvateattereihin saapuva Jope Ite -dokumentti on sydäntäsärkevä kertomus rakastetun suomalaisen viihdetaiteilija Jorma ”Jope” Ruonansuun elämästä. Koulukiusatusta pojasta kasvoi koko kansan rakastama koomikko, jonka rinnassa sykki viihdyttäjän sydän. Mutta myös kipeä halu olla vakavasti otettava taiteilija ja ihminen.
Elokuva esittelee imitaattorina, koomikkona ja kuplettilaulajana tunnetusta Ruonansuusta ujon, rikkinäisen ja pelokkaan puolen, joka häpesi kehoaan ja hukutti vaikeimmat tunteensa alkoholiin. Dokumentti antaa uskottavan vaikutelman siitä, että se kurkistaa rehellisesti ja uudenlaisella tavalla edesmenneen koomikon pään sisään.
Ruonansuun läheisten ja kollegoiden haastattelujen pohjalta rakennettu dokumentti soljuu eteenpäin myös miehen itsensä antamien televisiohaastatteluiden ja sketsien avulla.
Tunteikkaan aloituksen jälkeen dokumentti tuntui laahaavan hetken. Uudelleen vauhtiin päästyään se kuitenkin piti loppuun asti juonellaan ja kuvallisella kerronnallaan onnistuneesti otteessaan. Arkistomateriaaliin oli selvästi pureuduttu huolella ja sitä oli käytetty harkiten muutamaa irrallista kikkailua lukuun ottamatta.
Suurin koukku tarinassa oli kuitenkin tunne, joka osui ja upposi: koulun pihalla syrjityksi tullut pyöreä pikkupoika tuntui kantaneen koomikon viittansa alla surua ja tuskaa koko elämänsä loppuun saakka.
Ruonansuun tiedetään kärsineen ylipainostaan läpi elämänsä, joten dokumentissa esitettyjen arkistopätkien katseleminen tuntui vuonna 2023 ja kehorauhan aikaan raskaalta: juontajat vitsailivat miehen ”isolla mahalla” siinä missä Ruonansuu itsekin nousi lavalle pilailemaan arimmalla kohdallaan.
Lihavuudesta vitsailu tuntui suojautumismekanismilta, joka antoi koomikolle mahdollisuuden ottaa arvostelu omiin käsiinsä. Kun esiintyjäpersoonaa voi solvata kiloista, on siviilipersoona turvassa.
Dokumentissa ei käsitelty Ruonansuun tuotannosta sitä osaa, joka luokiteltaisiin tänä päivänä yhteiskunnallisesti arveluttavaksi tai sopimattomaksi. Vaikka näille sketseille ei dokumentissa annettu tilaa, niiden poisjättämispäätöstä se auttoi ymmärtämään: päivänpolitiikkaan ja yhteiskunnan keskustelukulttuuriin nojaava taiteilija puhui siitä mistä siinä maailmassa puhuttiin.
Ylipainosta kärsivä taiteilija sai maailmalta itsekin köniin, kun ihmisen koolla vitsailu oli vielä jollain tasolla yleisesti hyväksyttävää.
Ruonansuun sketsit ja musiikki ovat aina näyttäytyneet itselleni kiusallisena, mutta rakkaana camp-huumorina. Naurettava 90-luku pyöri lastenhuoneen stereoissa vuosituhannen vaihteessa, vaikka aikuistuttua lyriikoiden ummehtuneisuutta on tullut naurettua monet kerrat.
Yritin kerran matkalla Kuusamosta Helsinkiin kuunnella koko Naurettava 90-luku-albumin 60 raitaa uudelleen, mutta kuuntelukokemus tyssäsi 16. kohdalla. Auttamattomasti vanhentunut, kehnolta improvisaatiolta kuulostava kokonaisuus tuntui rangaistukselta Rukalla vietetyn viikon jälkeen.
Ilkikurisesta suhtautumisestani huolimatta, hyvästä dokumenttielokuvasta kielii sen loppupuolella poskillani vierineet kyyneleet. Eikä Jopen lahjakkuutta käy kiistäminen, olihan mies ilmiömäinen imitaattori ja kansan syvien rivien huumorin kurkistusikkuna.
Oli koskettavaa nähdä koko Ruonansuun perheen ylpeys, rakkaus, suru ja kaipaus pois nukkunutta veljeä, aviomiestä ja isää kohtaan.
Tärkeimmän opin elokuva antoi kuitenkin siinä, kuinka viiltävän kivun ja vääristyneen minäkuvan koulukiusaaminen voi ihmiseen jättää. Vaikka sitä kuinka juoksisi pakoon.
Jope Ite -dokumentti elokuvateattereissa 10. helmikuuta. Dokumentin on ohjannut Marko Talli, joka on myös käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Mika Räinän ja Nikke Baggen kanssa.
Jope Ruonansuu menehtyi heinäkuussa 2020 vain 56-vuotiaana.
Source: iltalehti.fi
