Näkökulma: Helsingin keskustaan nousi upea keikkapaikka – hämmensikö se Lauri Tähkän?

Lauri Tähkä esiintyi eilen Helsingin Kansalaistorille rakennetussa kupolissa. Konsertti oli ensimmäinen kolmesta erikoiskeikasta, joilla juhlistetaan Tähkän uutta Kaikella on tarkoitus -albumia.

Uuden albumin lisäksi vähintään yhtä kiinnostava on itse keikkapaikka. Keskelle toria on rakennettu kupoli, joka vetää 1500 kuulijaa, ja sen viereen pieni ravintola-alue fanituotemyynteineen. Tähän asti Helsingin kaupunki on antanut käyttää Kansalaistoria vain tapahtumiin, joihin on vapaa pääsy. Nyt linja on selvästikin muuttunut, ja torilla järjestetään ensimmäistä kertaa konsertit, joihin myydään pääsylippuja.

Ilmaistapahtumista onkin sitten kerralla tultu todella kauas, sillä edullisimmat liput Tähkän kupoli-konserttiin maksavat 85 euroa. Kalliimpaa päätä edustavat 135 euron vip-liput.

Kovalle hinnalle saa myös vastinetta, sillä keikkapaikkana kupoli on yksinkertaisesti upea. Kupoliteltan keskelle tehty pyöreä lava varmistaa sen, että kaikki katsojat pääsevät huomattavasti lähemmäs lavaa kuin vastaavan kapasiteetin keikoilla yleensä.

Erikoisesta tilasta otettiin muutenkin kaikki irti. Ympäri telttaa oli yleisön keskellä korokkeita, joille ilmestyi välillä taustakuoron laulajia, välillä niille kiipesivät Tähkän kitaristit.

Jos konsertista jotain heikkoa lenkkiä täytyy hakea, oli se hieman yllättäen ehkä Tähkä itse. Olen nähnyt useita Tähkän keikkoja ja artistina yksi hänen parhaita piirteitään on ilmiömäinen kyky rakentaa maaginen yhteys artistin ja yleisön välille. Moni artisti pystyy tuohon intiimissä klubimiljöössä, mutta Tähkä osaa tehdä sen myös festarilavalla monituhatpäisen yleisömeren edessä.

Eilisessä konsertissa yllättäen tuo yhteys jäi yllättäen totuttua ohuemmaksi. Syynä saattoi olla juurikin yleisön keskelle pystytetty pyöreä lava. Vanhan sanonnan mukaan et voi kumartaa yhteen suuntaan pyllistämättä samalla toisaalle. Tähkä yritti ihailtavasti kiertää lavaa kappaleiden aikana, että joka puolella olevat katsojat saisivat samalla tavalla nähdä häntä. Tuon takia kuitenkin koko ajan osa katsojista joutui katsomaan tähden selkää.

Tähkä myös haparoi yllättävällä tavalla muutamissa kappaleissa. Uutuuslevyn kappaleiden kohdalla sen olisi jotenkin ymmärtänyt, koska niiden esittämiseen ei ole syntynyt vielä rutiinia. Mutta kun sama tapahtuu esimerkiksi ensimmäisen soololevyn Polte-kappaleessa, on se yllättävää.

– Tätä biisiä on vedetty tuhat kertaa, eikä meikäläinen osaa sointuja, Tähkä itsekin naureskeli haparoinnilleen.

Nämä erikoiskeikat saattavat kertoa jotain siitä, miltä musiikkibisneksen tulevaisuus näyttää. Levymyynnin romahtaminen on saanut aikaan sen, että keikkailusta on tullut vielä entistä tärkeämpi osa artistien elantoa. Jos levymyynnistä saamatta jääneet eurot halutaan saada ylimääräisinä keikkatuloina, täytyy keikoista saada enemmän rahaa. Se ei onnistu niin, että mätkäistään normaalien klubikeikkojen lipun hintaan vain pari kymppiä lisää. Yleisönkin on saatava lisähinnalle jotain vastinetta ja kupolin alla tuntui, että vaikka liput olivat kalliit, oli hinta perusteltu.

Osansa saivat myös ne fanit, ketkä eivät olleet ostaneet lippua. Tällaisia faneja kerääntyi Kansalaistorille kuuntelemaan keikkaa aitojen ulkopuolelle. Erään kappaleen aikana Tähkä poistuikin lavasta ja koko teltasta, ja meni aidan luokse laulamaan sen toisella puolella notkuneille kuulijoille, vaikka ainakaan tällä kertaa hän ei noilta kuulijoilta ollut saanut euroakaan.

Lopulta kaikessa ei olekaan kyse rahasta.

Source: iltalehti.fi