Näkökulma: Odotin Aikuisten viimeistä kautta, mutta en ole varma pystynkö katsomaan sitä loppuun
Aikuiset-sarjan kolmas ja viimeinen kausi julkaistiin maanantaina Yle Areenassa. Niin paljon kuin olen uutta kautta odottanutkin, en ole ihan varma pystynkö katsomaan sitä loppuun.
Ahmin kaksi ensimmäistä kautta, kun freelancer-elämä otti veronsa ja jäin pitkälle sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Kun pääsin toisen kauden loppuun, aloitin sarjan aina uudestaan. Olen huono luopumaan ja loput ahdistavat.
Kutsuin Frendejä tekopyhästi vuosia suosikkisarjakseni, vaikka en ole ikinä katsonut sarjan viimeistä jaksoa. Samoin kävi Uuden päivän kanssa. Arvostan, että sarjat lopetetaan huipulla, mutta samalla se kirpaisee erityisen kovaa.
Aikuiset on tuonut elämääni ihan valtavasti vertaistukea ja asettanut ongelmani mittasuhteisiin – vähän kuin elämänhallinnalle tai sen puutteelle omistetut meemitilit, mutta potenssiin sata.
Aikuiset esittää yksityiskohtaisen osuvasti ajankuvaa. Tunnistan monen milleniaalin tavoin itseni sarjassa niin monesta kohdasta, etten tiedä onko se jo noloa vai imartelevaa. Ehkä imartelevaa.
Sarjan toinen päähenkilö Arttu (Elias Salonen) esimerkiksi nostaa kolmannella kaudella ”HS Vision menestyspakotuksen” ongelmalliseksi – tarinat start up -jäbistä, jotka ”ovat saaneet kolme burnoutia alle kakskybäsenä, mutta selättäneet väsymyksen lopettamalla nukkumisen kokonaan ja siirtymällä kahdeksanpäiväiseen työviikkoon”.
Minua on jopa pyydetty Helsingin sanomiin haastateltavaksi impulsiivisesta rahankäytöstäni, joka tarkoittaa sitä, että käytän rahani heliumpalloihin tai ostan töihin evääksi käpykakun. En ole sijoittanut 31-vuotiaana senttiäkään. Sarjan myötä huomaan suhtautuvani sysisurkeaan taloudenhallintaani – jos en ylpeydellä, niin suurella empatialla. Se on ihan ok.
Komediasarjan hahmot ovat kärjistettyjä, mutta juuri sopivasti. Yhdessä jos toisessa on jotain tuttua. Yksi herkullisimmista hahmoista, synnynnäinen menestyjä, rakastettavan rasittava Yola (Aksa Korttila) on kuin ilmetty ystäväni, mutta hänen ei tarvitse sitä tietää.
On ollut nautinnollista seurata Oonan ja Artun ajatustenvaihtoa kaikesta siitä, mistä puhun itsekin ystävieni kanssa: haaveilemme autokoulusta, tuhlaamme rahamme jäähtyneeseen noutoruokaan, käytämme loputtomasti aikaamme miettien, mitä toinen haluaa viestittää emoji-valinnoillaan ja onhan kiinnostavan Tinder-tyypin kalakuva varmasti ironinen. Ja jos ei olekaan, niin haittaako se?
Osuvin kuvaus, mitä olen Aikuisista kuullut on, että ”se on kuin sisäpiirivitsi, joka avautuu kaikille”. Ainakin tosi monille.
Elän elämänvaiheessa, jossa puolet ystävistäni asuttaa rakennuttamaansa omakotitaloa lapsikatraansa kanssa ja puolet ahdistuvat ajatuksestakin vakityöstä – saati omistusasunnosta.
Aikuiset muistuttaa lempeästi siitä, että elämässä ei tarvitse mennä jatkuvasti eteenpäin tai olla parempi versio itsestään. Sen sijaan ei tarvitsekaan aina tietää, mitä haluaa ja askelia voi ottaa myös ”taaksepäin”.
Käsikirjoittaja Anna Brotkin ja muut sarjan tekijät ovat painottaneet kolmannen kauden kynnyksellä, että sarjan tärkeä sanoma on, että ”elämässä ei tarvitse pärjätä yksin”.
Sarjan suuri suosio viestii myös vahvasti, että emme todellakaan ole yksin pienien ja isojen haasteidemme ja kaiken ihanan sekoilumme kanssa.
Jotta tämä ei pääse unohtumaan, ehkä minun täytyy katsoa kolmas kausi loppuun. Voinhan taas palata alkuun.
Aikuisten kolmas kausi on katsottavissa Yle Areenassa. Katso kaikki TV-ohjelmat ja lähetysajat Telkun TV-oppaasta.
Source: iltalehti.fi
