Näkökulma: Suomen euroviisu­edustaja kiukutteli – sitten kaikki muuttui

Matti Koskinen
27 helmikuun, 2023
32 Views

Takakireä tunnelma, kiroilua ja ärtymystä.

– Tää tulos yllätti meidät, kuittasi Sebastian Rejman vuonna 2019, kun Euroviisuissa oli nähty Suomen viisuhistorian yksi tuloksellisesti ja oikeastaan muutenkin kehnoimmista esityksistä.

Daruden ja Sebastian Rejmanin kappale Look Away jäi Euroviisujen toiseksi viimeiseksi.

Oikeasti tulos ei ollut mikään yllätys. Tel Avivissa kaikki tiesivät, ettei Suomella ollut mitään mahdollisuuksia finaaliin.

Ennen semifinaalia haastattelemani viisuasiantuntijat suorastaan kiemurtelivat, kun kyselin Daruden mahdollisuuksia. Kukaan ei halunnut sanoa, mitä oikeasti ajatteli Look Away -kappaleesta ja siitä, ettei sillä ole mitään saumaa jatkoon.

Tämän jutun kirjoittaja kirjoitti hyvissä ajoin ennen semifinaalia, miten Suomen mahdollisuudet finaaliin pääsemiseksi näyttivät todella huonoilta ja vedonlyönneissä Suomi on häntäpäässä.

Darude ei tästä pitänyt ja seurasi kiukuttelua.

Darude ja Sebastian ottivat koko viisut hyvin vakavasti, liian vakavasti, rentoudesta ei ollut tietoakaan. Jo alun alkaen metsään mentiin siinä, että Darude lähti tekemään euroviisubiisiä.

Suomi ei päässyt semifinaalista jatkoon.

Darude oli kutsuartisti UMK:hon samaan tapaan kuin Saara Aalto edellisenä vuonna. Kaksikon isoin ero oli siinä, että Saara tosiaan halusi edustaa Suomea viisuissa. Darude ei ollut viisuihin aiemmin pyrkinyt ja viisut vaikuttivat olevan hänelle työtehtävä muiden joukossa.

UMK:ta, jossa Darudelle valittiin kilpailukappale, seurasi vaivaiset 358 000 katsojaa. Iltalehti ei tuolloin lähettänyt edes toimittajaa paikalle Logomoon, niin vähän UMK kiinnosti ketään.

Edellisenä vuonna Saara Aallon UMK-lähetystä seurasi sentään 730 000 katsojaa. Jatkot olivat DTM:n takatilassa, jonne mahtui kourallinen ihmisiä.

Miksikö näistä vanhoista pitää jauhaa? Siksi, että Yle oppi virheistään, vaikka liian monta vuotta siihen menikin. Saara Aaltoa pyydettiin mukaan, koska UMK:hon lähetetyt kappaleet olivat huonoja ja kovin nimi oli lastenmusiikkiyhtye Hevisaurus. Aallon kutsuminen viisuartistiksi oli siihen tilanteeseen aivan hyvä ratkaisu. Ehkä Ylessä ajateltiin Saaran kohtuullisesti sujuneen viisutaipaleen jälkeen, että seuraava vuosi olisi vielä parempi.

Daruden epäonnistumisen jälkeen Ylessä tajuttiin, ettei näin voi vain jatkua. Darude oli suomalaisen euroviisutaaperruksen lakipiste ja käännekohta. Eli tavallaan kiitos Darudelle tästä.

Viisufanit olivat tajunneet jo paljon aiemmin, että UMK:ssa on jotain pahasti pielessä.

Ylen johdolla tämän tajuamiseen meni vuosia, mutta lopulta Ylen luovien sisältöjen ja median johtaja Ville Vilén, UMK:n tuottaja Anssi Autio ja muita Ylen johtoon kuuluvia päättivät tehdä jotain. Apua lähdettiin hakemaan oman talon sisältä, Ylex:stä.

Vuosi oli 2019.

Ylex sai musiikkipäällikkönsä Tapio Hakasen kanssa ison roolin artistien ja kappaleiden valinnassa UMK:hon. Kysyin tämän vuoden UMK:n jälkeen Hakaselta, onko hänen ansiotaan, että UMK on nyt ilmiö. Hakanen, joka tunnetaan myös Dj Orkideana, ei suostunut ottamaan kaikkea kunniaa itselleen.

Ensimmäinen uudistuneen UMK:n näytön paikka oli vuonna 2020. Silloin lähdettiin pienimuotoisesti liikkeelle Tohlopin studiolta. Tuntui kuitenkin kuin UMK:ssa olisi vielä vähän ollut käsijarru päällä epävarmuudesta johtuen. Kukaan ei voinut olla varma, lähtisikö voittaja todella Euroviisuihin koronapandemian johdosta.

UMK:n valovoimaisin esiintyjä ja kappale oli tietenkin Erika Vikman ja Cicciolina, joka olisi voinut hauskalla camp-asenteella pärjätä vaikka kuinka hyvin. Euroopassa kappale otettiin innostuneesti vastaan, mutta suomalaiset ja UMK-raati äänestivät toisin eikä Erika voittanut.

Tästäkin opittiin, ja UMK:n sääntöjä rukattiin uusiksi ja raatien painoarvo putosi 25 prosenttiin.

Erikan tulokseen vaikutti tosin se, että vaikka kappale olikin hyvä, itse esitys ei sitä ollut. Nallet ja muovisuus eivät tuoneet kappaleeseen lisää, päin vastoin.

Itse UMK-lähetystä seurasi 885 000 katsojaa.

Suomi tunnetaan raskaammasta musiikista, joten seuraavana vuonna UMK:hon haluttiin raskaampaa musiikkia. Löytyi Blind Channel. Yleisö löysi Blind Channelin. UMK:n katsojaluvut ampaisivat nousuun. Keskikatsojamäärä oli peräti 1 148 000 katsojaa. Itse UMK-tapahtuma tehtiin koronasta johtuen tyystin ilman yleisöä

Viime vuonna katsojaluvuissa tuli pieni notkahdus, kun joukossa ei ollut hypeä aiheuttavaa esiintyjää. Bessin Ram pam pam -kappaleesta tuli toki vuoden suurin hitti, mutta Blind Channelin kaltainen artisti puuttui. Bessille kävi myös erikat, sillä hänen shownsa, visuaalinen ilmeen ja koreografia eivät tuoneet kappaleeseen mitään lisää vaan päinvastoin, ne heikensivät sitä.

Isaac Senen kohdalla puolestaan kuvaus ja ohjaus vaikuttivat ikävällä tavalla esitykseen.

Korona saattoi vielä jonkin verran jarrutella menoa, samoin juuri se, että juuri ennen UMK:ta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämä ymmärrettävästi laski tunnelmaa.

The Rasmus herätti Torinossa ihan mukavasti huomiota ja finaaliinkin se meni. Siellä tosin tulos jäi vaisuksi, eli UMK:n erinomainen taso ei jalostunut menestykseksi Euroviisuissa.

Tämän vuoden UMK:ssa mikään ei jarrutellut menoa. Käärijä oli juuri sellainen artisti, joka sai hypeä aikaan. Huolta herätti etukäteen se, sähelletäänkö Käärijän esitys pilalle. Ei sähelletty. Cha Cha Cha näytti ja kuulosti loistavalta. Samoin oli muiden esitysten laita. Varsinkin Robinin ja Portion Boysin kohdalla koreografiat ja visuaalinen ilme, näyttävyys, nostivat esitykset vielä paremmiksi, aivan kuten pitääkin.

Yle sai siis ensin kuntoon itse kappaleet, jotka ovat olleet hyviä jo muutaman vuoden ja jotka ovat kivunneet listoille. Ja vihdoin tänä vuonna myös itse esitykset olivat kunnossa. UMK:ta seurasi keskimäärin television kautta 1,3 miljoonaa katsojaa.

UMK:n jatkot Logomossa olivat viisuhenkeä parhaimmillaan. Osa juhlijoista oli tullut ulkomaita myöten vain jatkoille. Osa artisteista, kuten Käärijä, Benjamin ja Portion Boys kävivät vielä kerran huudattamassa yleisöä ja esiintymässä jatkoilla.

Eli vihdoin UMK on sellainen, jota sen olisi pitänyt olla alusta asti. Vanha sanonta kuuluu, ettei toimivaa saa rikkoa, mutta toisaalta, asioiden on mentävä eteenpäin, niin myös UMK:n. On vaikea uskoa, että UMK:ta järjestettäisiin enää Logomossa, niin moni halukas lipunostaja jäi ulkopuolelle. Näin myös Yle on antanut ymmärtää.

Järjestetäänkö ensi vuonna UMK Nokia-areenalla? Ottaako Yle käyttöön jälleen semifinaalit, kun halukkaita artisteja UMK:hon on niin paljon?

Tuohon kaikkeen on vielä rutkasti aikaa. Sitä ennen Käärijän on vähintään toistettava Blind Channelin temppu ja sijoituttava kymmenen parhaan joukkoon.

Tosin Käärijä itse on paaluttanut tavoitteekseen Euroviisujen voiton. Oikein.

Source: iltalehti.fi

Author Matti Koskinen

Matti Koskinen on kasinoasiantuntija, joka voi auttaa sinua lisäämään voittomahdollisuuksiasi. Hänellä on vuosien kokemus alalta, ja hän tietää, mitä menestyksekäs pelaaminen vaatii.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *