Pekka Granqvist jonotti tunteja antaakseen kuningatar Elisabetille kukkia – sai monarkilta sanattoman viestin

Brittihovin tapahtumia pitkällisesti seurannut hämeenlinnalainen Pekka Granqvist kuvailee olevansa liki shokissa kuultuaan kuningatar Elisabet II kuolleen.

– Tämä oli yllättävä uutinen jos ajattelee, että vain pari päivää sitten hän pinnisti itsensä tapaamaan uutta pääministeriä ja nyt kunto romahti näin äkkiä.

Alle kaksi viikkoa sitten Granqvist oli saanut Elisabetin hovinaiselta vastauksen kirjeeseensä, jossa hän oli lähettänyt kuningattarelle itse ottamiaan valokuvia. Monarkki oli kiitellyt Granqvistia kirjeestä ja kuvista.

– Se oli sellainen jokavuotinen kesälomakirje jonka lähetin hänelle sinne Skotlantiin. Kirjoitin siihen vielä, että toivottavasti hän lepää ja nauttii elämästään siellä Balmoralissa, eli hänen lempipaikassaan.

Viimeisimmästä uutisoinnista Granqvist kuitenkin aavisti kuningattaren kuoleman olevan lähellä. Hän kertoo, kuinka on erittäin harvinaista kertoa hovin terveystietoja julkisuuteen.

– Onneksi perhe ehti hyvästellä hänet.

Ensikohtaaminen

18-vuotiaasta asti brittihovin tapahtumia seurannut Granqvist kohtasi kuningatar Elisabetin ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Kyseessä oli kuningataräidin syntymäpäiväjuhlat Sandringhamin kartanon edustalla.

Granqvist matkusti paikanpäälle tuttavansa kutsumana aikeenaan juhlistaa 99-vuotiasta kuningataräitiä. Hän ei uskonut lainkaan tuttavansa puheisiin mahdollisuudesta tavata kuninkaallisia.

Toisin kävi. Granqvist sai mahdollisuuden onnitella kuningataräitiä henkilökohtaisesti. Tämän perässä kulki Granqvistille toistaiseksi vielä hieman tuntemattomampi henkilö, kuningatar Elisabet.

– En ollut vielä juurikaan seurannut häntä toisin kuten hänen iäkästä äitiään.

Elisabet kulki äitinsä vanavedessä kohti ihmisjoukkoa, josta hän tunnisti Granqvistin tuttavan jolle ryhtyi keskustelemaan. Yllättäen tuttava esitteli myös suomalaismiehen Elisabetille.

– Hän kysyi, että oletteko todella tulleet äitini syntymäpäiville Suomesta asti? Hän piti sitä erittäin ystävällisenä tekona.

Granqvist kertoi Elisabetille, kuinka hänellä oli myös tälle pieni kukkakimppu. Monarkki oli kummastellut miksi kaukaa Suomesta asti tullut henkilö halusi antaa hänelle kukkakimpun hänen äitinsä syntymäpäivillä.

– Hän laittoi kätensä rinnalleen ihmetellen. Sanoin, että tämä on minulle ainutlaatuinen mahdollisuus kohdata teidät. Lopulta hän otti kukkaset mielihyvin vastaan ja kiitti kovin.

Aniliininpunaiset gerberat

Kohtaaminen ei jäänyt viimeiseksi, sillä Granqvist tapasi kuningattaren vielä uudemman kerran vuonna 2006. Silloin hän matkusti Viroon tapaamaan valtiovierailulla ollutta Elisabetia.

Kuningattaren oli määrä tervehtiä häntä katsomaan tulleita ihmisiä Tallinnan vanhan kaupungin torilla. Granqvist oli hyvissä ajoin paikalla varmistaakseen itselleen hyvän näköyhteyden kuningattareen.

– Olin ostanut pienen kukkakimpun, jossa oli aniliininpunaisia gerberoja. Tiesin aniliinin olevan hänen lempivärinsä. Olin asettanut kukat turva-aidan kaiteeseen, jotta ne olisivat helposti nähtävillä ja samalla voisin ottaa kamerallani kuvia.

Lopulta kuningatar tuli tervehtimään yleisöä. Syksyisessä säässä Granqvistin mieleen on piirtynyt Elisabetin tyylikäs asustus.

– Hänellä oli turkiskauluksinen oranssi takki ja siihen sopiva oranssi hattu. Torin laidalla oli Viron kansallispukuun pukeutunut poika ojentamassa hänelle kukkia. Ajattelin, etten millään pääse itse antamaan kukkakimppuani.

Lähemmäksi astellessaan kuningatar kuitenkin loi katseensa Granqvistin somaan kukkakimppuun. Hän katsoi vuoronperään gerberoita ja suomalaismiestä silmiin. Sama toistui useaan otteeseen.

– Ihmettelin todella, mitä hän viestii katseellaan. Lopulta puhuttelin häntä rohkeasti hänen arvonsa mukaisesti ja kysyin salliiko hän minun ojentaa kukkakimpun hänelle.

Elisabet otti gerberat vastaan kauniisti kiittäen. Lisäksi Granqvist ojensi monarkille kehystämänsä valokuvan, jonka oli muutamaa vuotta aiemmin ottanut Lontoossa.

– Ymmärsin myöhemmin hänen vilkuilunsa olleen viesti siitä, että hän tiesi heidän poistuvan toiselta puolelta toria. Hän tavallaan viesti minulle, että jos en anna kukkia hänelle nyt, ne jäävät antamatta ikiajoiksi.

Viimeinen vilaus

Vuonna 2012 Granqvist matkusti Lontooseen juhlistamaan Elisabetin timanttijuhlia, eli 60 vuotta vallassa.

– Menin jo aamulla puoli neljän aikaan varaamaan hyvää paikkaa. Silloin viereisestä pubista ilmestyi kaksi herrasmiestä ihmettelemään mitä teen siellä siihen aikaan.

Granqvistilla oli kädessään englannin ja suomen liput, sekä kiitoskortti jonka hän oli saanut kuningattarelta. Miehet kysyivät Granqvistilta mitä hän teki.

– Kysyin, ettekö todella tiedä mikä päivä on? Kerroin, että olin saanut käsissäni olleen kortin Buckinghamin palatsista. He olivat aivan äimistyneitä.

Miehet kertoivat, etteivät koko elämänsä aikana olleet koskaan nähneet yhtäkään kuningasperheen jäsentä ilmielävänä. Se tuntui Granqvistista hurjalta.

– Kerroin, että olin seitsemän kertaa nähnyt Elisabetin, joista kolmena kertana oli tilaisuus keskustella hänen kanssaan. Lisäksi näin kolmesti kuningataräidin joista oli kolmesti mahdollisuus keskustella.

Herrasmiehet olivat ihmeissään kaukaa pohjolasta tulleesta miehestä, joka oli saanut mahdollisuuden tavata heidän maansa kuninkaallisiaan heidän sijastaan.

– He toivottivat lopulta oikein hyvää mutta pitkää päivää minulle.

Tällä kertaa Granqvist ei saanut mahdollisuutta tavata Elisabetia. Sen sijaan monarkin hevoskärryt kulkivat vain reilun metrin päässä suomalaisesta kuninkaallistietäjästä, joka sai tilanteesta ikimuistoisia valokuvia.

Source: iltalehti.fi