Pomppiva kulmakarva teki Juri Silvennoisesta 16-vuotiaana mallin – Nykyään kauneusalan yrittäjä toimii monen miehen esikuvana

Kun kauneusalan yrittäjä Juri Silvennoinen, 51, liikkuu Helsingin katukuvassa, moni moikkaa.

Parikymmentä vuotta meikkaajia ja kampaajia välittävää toimistoa luotsannut mies tuntee suihkuseurapiirit, mutta jännittävää kyllä, myös moni tavallinen talliainen tervehtii – ja ehkä nolostuu tajutessaan, ettei tunnekaan.

Tummat, vähän eksoottiset piirteet ja eloisat kulmakarvat ovat jääneet suomalaisten mieliin mallikuvista, joita Silvennoinen koristi säännöllisesti 1990-luvulla. Tuolloin tukkaa tosin oli vähän enemmän, aina olkapäille asti.

– Minusta kuvattiin ensimmäiset malliruudut kai 16-vuotiaana, tuttavan ehdotuksesta. Hän luultavasti näki potentiaalini hymyhommiin.

– Hoidin lukion kunnialla loppuun, mutta armeijassa pitikin sitten jo kysellä tosi paljon vapaata mallitöitä varten, Silvennoinen muistelee.

Källejä ja glamouria

Silvennoinen teki mallitöitä pääasiassa Suomessa, sillä tuolloin kotimaasta vielä löytyi Pukevaa, Anttilaa, Maxia ja Seppälää, jotka tarvitsivat malleja ja mainoskasvoja.

Silvennoinen suhisteli näytöslavoilla milloin Vaatehuoneen Simon silkkipusakassa, milloin ylisuuressa kaksirivisissä bleiserissä ja unisex-verkkareissa.

– 1990-luvun alussa ala voi vielä hyvin ja miesmallikin pystyi elättämään itsensä. Kävin Taiwanissa, Saksassa ja Kreikassakin, mutta pääasiassa mallityöni olivat täällä, Silvennoinen kertoo.

Toki mallihommiin liittyy glamouria ja tähtipölyäkin, mutta suurimmaksi osaksi työ maailmalla oli castingeissa ravaamista, kovaa kilpailua ja odottelua.

– Näytöksissä tehtiin myös kavereille källejä. Solmittiin kengännauhoja yhteen ja ripustettiin rintsikoita niskaan, Silvennoinen naureskelee.

– Ja vaikka välillä kuvauksissa oli mukana maailmanluokan tähtiä, ihan perus hikipajahommanahan sitä työhön suhtautui. Toki poseeraaminen tanskalaisen huippumallin, Helena Christensenin, kanssa on jäänyt mieleen, Silvennoinen muistelee.

Mies on saanut kuvauksissa kainaloonsa myös varmasti joka ainoan Miss Suomen viime vuosikymmeniltä.

Kauneuden takana

Aikoinaan nuorisoteatterissakin näytellyt Silvennoinen nauttii esillä olemisesta.

– Olen ollut pikkupojasta asti se, joka lausuu joulujuhlissa runoja ja soittaa pianoa. Jokin vietti tähän on varmasti ollut, sillä hirveästi minua ei ole koskaan mihinkään valmennettu, mies miettii.

Hän sanoo selvinneensä myös ilman mallimaailman lieveilmiöitä, seksuaalista häirintää tai muuta hyväksikäyttöä.

– Tai sitten olen vain ollut niin sinisilmäinen, etten ole tajunnut, Silvennoinen nauraa.

Hänen peruspositiivinen ja rehti asenteensa työntekoon on siivittänyt pitkälle.

Mallihommien ohella Silvennoinen alkoi tehdä myös toimistotöitä Profiteamilla. Kun se aikoinaan loppui, hän keräsi tutut meikkaajat ja kampaajat ja pisti pystyyn oman yrityksen.

Toimisto välittää tekijöitä muun muassa mainos- ja lehtikuvauksiin sekä esimerkiksi gaaloihin. Silvennoisen yrityksellä on usein näppinsä pelissä siinäkin, miltä Iltalehden lauantaikannen daami näyttää. Hän vaikuttaa konkreettisesti kauneuden takana.

– Minä hoidan buukkaukset, meikkejä tai kampauksia en todellakaan osaa tehdä. Ehkä naamiaisiin saan itselleni kauhunaaman sudittua, Silvennoinen toteaa.

Ihmissuhdetyön taitaja

Silvennoisen yritys tekee aktiivisesti töitä 10–20 meikkarin ja kampaajan kanssa.

Vaikkapa Linnan juhlien meikkien ja kampausten sorvailu on usein sellainen palapeli, että huithapelimpaa hirvittää. Silvennoinen hoitaa kuitenkin kalenterisulkeiset kylmän rauhallisesti. Jos oman tallin tekijät loppuvat, aina takataskusta löytyy muita tuttuja ammattilaisia.

Verkostojen kasvattamisesta on todellakin ollut apua. Silvennoiselle on kunnia-asia, että asiakkaan tilaama täydellinen look järjestyy tavalla tai toisella.

– Kyllä tämä on myös ihmissuhdetyötä. Otan huomioon, kuka on meikannut milloin ketäkin ja miten kemiat ovat kohdanneet. Ja jos esimerkiksi laitetaan morsianta, ollaan niin herkkien asioiden äärellä, että meikkaajalla ja kampaajalla on todellakin väliä, kauneusalan konkari tietää.

Pomppiva kulmakarva

Silvennoinen muistetaan myös Suomen huippumalli haussa -ohjelman tuomarina vuodelta 2017. Hänestä hyppy lavalta tuomaripöydän taakse ei ollut hankala, vaikka ulkonäön arviointi onkin hienotunteisuutta vaativaa hommaa.

– Ajat ovat myös muuttuneet. Kuten Huippiksen tuoreimmalta kaudelta nähtiin, nyt malleilta kysytään entistä enemmän persoonaa ja omaa, erottuvaa tarinaa.

– Vaikka toki mallimaailmassa on pitänyt aina jäädä jollain jutulla mieleen. Minulla se on ehkä ollut pomppiva kulmakarva, Silvennoinen pohtii.

Hän on aina ollut loputtoman kiinnostunut muoti- ja kauneusalan tuulista ja uutuuksista.

– Muistan, miten jo nuorena oli maailman makein juttu, kun sai omalla rahalla ostettua jonkin kivipestyn safaripuvun.

– Ja kielloista huolimatta kävin Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa lukemassa kansainvälisiä muotilehtiä. Ne olivat niin kalliita, ettei ollut varaa ostaa itse.

Silvennoisen salaisiin paheisiin kuuluu edelleen myös tuntemattomien ohikulkijoiden tyylin tarkkailu.

– Käyn myös kehumassa, jos näen hyvän asukokonaisuuden, mies paljastaa.

Rasvat ja korvakarvat

Silvennoinen tekee myös kauneusalan kaupallisia yhteistöitä blogissaan ja Instagramissaan. Hän toimii suomalaisille miehille ulkonäköön panostamisen esimerkkinä.

– Miehet kiinnittävät nykyään enemmän huomiota siihen, miltä näyttävät. He myös kehtaavat etsiä palveluja ja käyttää niitä. Kosteusvoidettakin uskalletaan jo laittaa ilman neidiksi leimautumisen pelkoa, Silvennoinen sanoo.

Miehet myös kysyvät neuvoja. Eniten kiinnostaa, millä rasvata kroppansa salitreenin jälkeen, mutta myös korvakarvojen poistosta tai pakenevan hiusrajan peittämisestä tiedustellaan hanakammin lajikumppanilta kuin naiselta.

Hopeaketut lavalla

Silvennoinen ei ole suinkaan lopettanut mallin töitä. Hän on perustunut kavereidensa kanssa aikuisten miesten mallitoimiston.

– Hopeakettukärjellä mennään. Olemme todenneet, että +50 mies alkaa olla jo kaikin tavoin mediaseksikäs, Silvennoinen naurahtaa.

Hän on laajentanut repertoaariaan myös erilaisten tilaisuuksien juontamiseen. Lisäksi Silvennoinen on jo yhdeksättä kertaa mukana järjestämässä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan toukokuista suurnäytöstä.

Mies kuitenkin kiistää, että hänellä olisi vuorokaudessaan enemmän tunteja kuin muilla.

– En voi edes väittää, että jaksamiseni takana olisivat superterveelliset elämäntavat. Tykkään syödä hyvin ja lipitellä viiniä.

– Mutta mökillä rentoudun. Siellä vedetään lantsareissa ja pipo vinossa maajussimeiningillä.

Tyyliniekalla on kuitenkin mökillekin sääntönsä: ysärin tuulipuvuissa siellä ei lepatella vaan uusissa ja käytännöllisissä vaatteissa. Niihin kuuluvat myös crocksit.

Source: iltalehti.fi