Priscilla-musikaalin päärooli veti Clarissa Jäärnin syviin vesiin: ”Kärvistelin aivan hirveän pitkään”
Priscilla, aavikon kuningatar -elokuva teki teini-ikäiseen Clarissa Jäärniin lähtemättömän vaikutuksen.
Kun vuoden 1994 elokuvaan pohjautuvaan musikaaliin aukesi Suomessa päärooli, ystävät suorastaan painostivat Jäärnin hakemaan sitä.
Nyt Jäärni on palannut esiintymislavoille kymmenen vuoden tauon jälkeen ja esittää pääroolin musikaalissa, joka kertoo kolmen drag queenin matkasta Australian takamailla.
Roolihahmo, transnainen Bernadette on klassinen diiva, ”sormenpäitään myöten hienostunut ja elegantti”, Jäärni kuvailee. Hahmoa rakentaessaan hän on käynyt välillä syvissäkin vesissä.
– Yritin saada kiinni niistä tunteista, millaista on ollut elää transnaisena yhteiskunnassa 1960–70-luvuilla, Jäärni sanoo.
– Hahmossa on paljon sisäistä voimaa ja paloa olematta hirveän katkeroitunut.
Kymmenen vuotta vieneen taukonsa aikana Jäärni ei ollut ajatellutkaan palaavansa takaisin näyttämölle. Kun rooli aukesi viime syksynä, Jäärni oli pätkätyösopimusten välissä ja aika oli otollinen.
Aika on ollut otollinen myös tämänkaltaiselle musikaalille, hän uskoo.
– Musikaalissa on ajanhenkisiä teemoja, paljon väriä ja loistoa, Jäärni kuvailee.
Vastaanotto on ollut häikäisevä. Jäärnin roolisuoristusta on suitsutettu, ja musikaalia on esitetty sen ensi-illasta lähtien täysille saleille.
Itselleen uskollinen
Jäärnillä on taustaa tanssijana, mutta vielä kymmenen vuotta sitten esiintymisestä oli hankala nauttia.
– En ollut koskaan ollut hirveän sinut itseni kanssa.
Vuonna 2008 Jäärni voitti Miss Drag Queen -kilpailun ja vaikka voitto tuntui hienolta, mieltä jäyti pettymys. Jäärni ymmärsi, ettei kyseessä ollut lopullinen päämäärä.
Ennen sukupuolenkorjausprosessia drag show toimi Jäärnille tietynlaisena terapiana. Vasta kilpailun voitto kristallisoi sen, minkä hän oli aina jossain määrin tiennyt.
– Kärvistelin aivan hirveän pitkään – lapsuudesta asti siinä tilassa.
Drag-keikkoja tehtiin paljon myös rahan takia, mutta kokemus viitoitti Jäärnin aloittamaan itsensä kanssa ajatteluprosessin siitä, kuka hän on ja miten hänen on hyvä ja luonnollista olla.
Tuleva pelotti, tarkalleen ottaen muut ihmiset.
– Olin tietoinen siitä, että on mahdollista, että kaikki menee. Perhe, ystävät, omaisuus – jonka menetinkin, kun menetin työni.
– Siitä huolimatta päätin seistä itseni takana. Olla uskollinen itselleni.
Niihin aikoihin Jäärni muutti Berliiniin ja aloitti journalistiikan opinnot.
Ikääntymisen ilo
Bernadetten roolissa haastavinta on ollut ikäero hahmon ja näyttelijän välillä. Rooliinsa valmistautuessaan Jäärni on seurannut paljon omaa äitiään ja pyrkinyt kanavoimaan näyttelemiseensä muun muassa sitä, miten ihmisen tapa katsoa maailmaa ikääntyessä muuttuu.
– Monelle naiselle tulee ikääntyessä tietynlaista omanarvontuntoa, mikä on todella upeaa. Se on ollut itselleni todella opettavaista.
Tänä vuonna 40 täyttäneeltä Jäärniltä kokonaisvaltainen musikaalirooli on vaatinut myös veronsa. Tunneskaala on valtava. Lavalla ”potkitaan munille”, jäädään leskeksi, itketään, riehutaan ja pyörrytään.
Vastapainoksi Jäärni vetäytyy omiin oloihinsa. Salainen pahe on television sisustusohjelmat.
– Olen vähän sosiaalinen erakko vapaa-ajalla muutenkin, Jäärni nauraa.
Seuraava unelmarooli olisi rouheampi ja röyhkeämpi. Esimerkiksi jakkupukuun pukeutuva järkähtämätön juristinainen. Transrooleja Jäärni ei usko enää pääsevänsä tekemään.
– Sen verran harvinaisia ne ikävä kyllä ovat käsikirjoituksissa.
Esikuvakseen Jäärni nimeää näyttelijä Marlene Dietrichin. Kultaisella 1920-luvulla sukupuolistereotypioita rikkonut tähti tulee Jäärniä yllättävän lähelle. Berliinissä hän asui Dietrichin synnyinkorttelissa. Tähden hauta oli kadun toisella puolella, Stuberauchstrassella.
Jäärnille itselleen esikuvan rooli tuntuu hieman erikoiselta.
– Olen hyvin onnellinen ihminen nyt. Tänä päivänä monet näkevät minut yksinomaan sen yhden ominaisuuden kautta ja moni ajattelee, että se olisi jotenkin iso osa persoonaani. Itse en edes muista aktiivisesti koko asiaa ja ystävänikin monesti sen unohtavat.
Source: iltalehti.fi
