Raitistunut Eicca Toppinen muistelee, missä tilanteissa hän turvautui pulloon – Tällainen on suhde alkoholiin nyt

Sellisti ja Apocalyptica-yhtyeen perustajajäsen Eicca Toppisen elämässä tapahtuu paljon. Toppinen vietti syksystä kolme viikkoa Los Angelesissa, käväisi sen jälkeen yhden yön kotona Oslossa ja seuraavana hän antaakin jo Suomessa haastatteluja uuden elämäkertansa tiimoilta.

Kirjan julkaisu tuntuu Toppisesta ristiriitaiselta, mutta hyvältä. Toppinen kieltäytyi vuosien ajan elämäkerrasta, mutta nyt hänestä tuntui, että välitilinpäätökselle olisi hyvä hetki.

– Olin varmaankin nyt avoimemmassa mielentilassa puhumaan omasta elämästä. Suurin ajatus on, että kirja antaisi lukijalle hyviä ajatuksia suhteessa omiin valintoihin ja elämään, Toppinen pohtii Iltalehdelle.

– Tämä ei todellakaan ole mikään erokirja. Kirja kertoo rehellisen sensuroimattomasti, miten minusta on tullut minä, hän jatkaa.

Alkoholipuhetta

Kirjan kirjoittaminen aloitettiin koronavuosina, kun Toppisen ja näyttelijä Kirsi Ylijoen avioliitto oli tullut päätökseen ja Toppinen oli päättänyt jättää alkoholin 25 vuoden jälkeen.

Toppisesta on tärkeää, että hän kertoo kirjassa rehellisesti ja häpeilemättä tarinansa alkoholistina. Hän ei juonut alkoholia päivät pitkät, vaan turvautui alkoholiin esimerkiksi vaikeina hetkinä ja sosiaalisissa tilanteissa. Tarinallaan Toppinen halusikin tuoda ilmi, että päihteiden ongelmakäyttöä on monenlaista.

– Alkoholista keskustellaan Suomessa edelleen todella alkeellisesti ja alkoholiaddiktiosta puhutaan hirvittävän vähän kunnollisella ymmärryksen tasolla, Toppinen kuvailee.

– Käytin alkoholia jonkinlaisena sosiaalisten tilanteiden pelon lievittämisessä. Usein pieni suojakänni oli hyväksi esimerkiksi gaaloissa, joissa en muuten viihtynyt kovin hyvin, hän jatkaa.

Läsnäolo puuttui

Toppinen painottaa hieman nauraen, että alkoholi on tuonut hänen elämäänsä paljon hauskoja ja hyviä hetkiä.

Vaakakupissa painoivat kuitenkin negatiiviset asiat ja se, mihin kaikkeen alkoholi vaikutti ikävällä tavalla.

– Ehkä se suurin negatiivinen on ollut se, että olen väistellyt itse itseäni alkoholin avulla. Sen sijaan, että olisin kuunnellut, kuinka väsynyt olen, en piitannut, koska tiesin, että joissain on tarjolla bisseä ja sitten kaikki menee hyvin.

Toinen ikävä asia, jonka alkoholi toi, oli läsnäolon puute.

– Läsnäolo heikkenee ja se on suurin ikävä asia. Toivon tietenkin, että olisin voinut olla paremmin mukana lasten kanssa. En ole aina ollut kännissä, mutta yksi tai kaksi bisseä vaikuttaa jo siihen, millainen olet. Olen kuitenkin puhunut asiasta paljon lasten kanssa, hän jatkaa.

Tuhat hyvää syytä

Lopettamispäätös oli lopulta helppo. Toppinen uskoo, että ongelmien suora kohtaaminen ja niiden analysointi helpotti lopettamista ja irti päästämistä.

– Ehkä sen takia se oli helppoa, kun sukelsin heti sinne, mikä se pääsyy alkoholin käytölle oli. Sitten, kun ongelmat selvisivät, ei tarvinnut juoda ollenkaan.

Tänä päivänä Toppisen suhde alkoholiin on täysin neutraali. Lopettamispäätöksestä tulee pian kuluneeksi viisi vuotta.

– Minun ei ole kertaakaan tehnyt mieli juoda alkoholia sen jälkeen kun lopetin. En moralisoi muiden käyttöä, mutta mikäli ympärillä olevat ihmiset ovat alkoholin vaikutuksen alaisena, niin lähden muille maille, koska ihmisistä tulee hirvittävän huonoa seuraa. Heidän kommunikaatiostaan katoaa läsnäolo.

Toppinen ei myöskään näe mitään syytä sille, että hän joku päivä retkahtaisi taas alkoholiin.

– En keksi yhtäkään hyvää syytä, miksi käyttäisin, mutta keksin tuhat hyvää syytä, miksi en käytä, ja hyvä niin, Toppinen päättää.

Source: iltalehti.fi