Risto Räppääjä -rooli toi Samuel Shipwayn elämään vihaviestien tulvan: ”Kukaan ei varoitellut”

Ei olisi kymmenen vuotta sitten 12-vuotias Samuel Shipway osannut arvata, millaisen myllerryksen keskellä hän joutuu kasvamaan aikuiseksi.

Valtaosa ihmisistä muistaa Shipwayn Risto Räppääjä -elokuvista. Ristona hänet nähtiin peräti kolme kertaa ja hänen ensimmäisestä Risto Räppääjä -elokuvasta tulee ensi keväänä 10 vuotta.

– Olen näiden vuosien aikana kokenut isoimmat muistoni ja korkeimmat huiput, mutta myös kaikkein syvimmät pohjat, nyt 22-vuotias Shipway muistelee Iltalehdelle.

Räppääjä-rooli toi Shipwaylle paitsi julkisuutta myös kiusaamista, vihakommentteja ja uhkailua. Hänestä julkisuudessa ei puhuta tarpeeksi siitä, mitä kaikkea lapsinäyttelijät joutuvat nuoresta iästään huolimatta kokemaan. Kommenttien määrään on myös todella vaikeaa varautua.

– Minun kohdallani tilanne oli se, ettei sosiaalinen media ollut sellainen, millainen se on nyt. Yhä enenevissä määrin lapsinäyttelijät joutuvat kokemaan ja kuulemaan samoja juttuja, mitä minulle sanottiin. Hirveitä, kateellisia ja puhtaasti epävarmuudesta kumpuavia kommentteja.

– Uskon, että monilla ihmisillä on väärä käsitys siitä, että kun ihminen on julkisuudessa, hänestä olisi lupa kirjoittaa mitä vaan tai hän olisi jotenkin vapaata riistaa arvostelulle, Shipway jatkaa.

Tekisi uudelleen

Shipwayta ei osattu varoittaa edessä olevien vuosien myllytyksestä tai siitä, mitä julkisuus voi aiheuttaa. Kaikesta huolimatta hän ei syyllistä tilanteesta ketään.

– Kukaan ei varoitellut, mutta en kanna kaunaa. Tavallaan, vaikka he (tuotanto) olisivat varoittaneet, olisin silti tehnyt roolin. Jos nyt saisin päättää, tekisin Risto Räppääjä -elokuvat uudelleen. Kiusaaminen oli vain ikävä lieveilmiö, mitä kukaan, myöskään tuotantoyhtiö, ei osannut ennustaa. Näin uskon vahvasti, hän summaa.

Vaikka kiusaamista tapahtuu sosiaalisen median kautta vielä tänäkin päivänä Shipway ei koe, että Risto Räppääjä oli pilannut hänen elämäänsä.

– Ei missään tapauksessa. Rooli on rakentanut kaiken sen, mitä teen nyt. Ilman elokuvia minulla ei olisi sitä alustaa ja nimeä, minkä takia voin nyt antaa haastatteluja, joissa puhun myös nykyhetken asioista. Kaikki se, mitä teen, rakentuu ja pohjautuu elokuviin.

– Sanotaan, että jos joku on ”pilannut” elämääni, se on vihapuhe ja ne kaksi asiaa pidän erillään. Elokuvissa ei ollut mitään pahaa, mutta ne lieveilmiöt, jotka ei sinänsä liity elokuviin, vei minut syviin vesiin.

Shipway kertoo, että yläasteikäisenä hän ja hänen perheensä harkitsi rikosilmoituksen tekoa, kun heidän kotiovensa taakse tultiin keskellä yötä häiriköimään.

– Otimme yhteyttä kouluun ja apulaisrehtori läväytti kahdelle nuorelle kotirauhan rikkomisen perusteet vasten kasvoja. Sen jälkeen meidän ovemme takana ei käyty.

Yksi kiusaajista pyysi vuosia myöhemmin Shipwaylta anteeksi.

– Muita en ole nähnyt enkä tiedä, missä he ovat nyt. Toivon heille kaikkea hyvää. Vaikka en itse ole ollut koulukiusaaja, tiedän kyllä, millaista epävarmuutta teini-ikään kuuluu. Ihmiset etsivät itseään, paikkaansa ja voivat olla vähän typeriä. En saa siitä mitään, että kantaisin kaunaa tai janoaisin heiltä kostoa.

Diagnoosit helpottivat

Yläasteen jälkeen Shipway meni lukioon. Ensimmäisen lukiovuoden keväällä hän romahti. Keväällä 2018 Shipway joutui yli kuukauden sairauslomalle pakko-oireisuuden, pelkotilojen ja ahdistuksen seurauksena.

Eräänä yönä Shipway oli nukkunut vain muutaman tunnin ja ahdistus kasvoi hetki hetkeltä. Tuolloin Shipway tajusi tarvitsevansa ammattiapua.

– Tavallaan sen jälkeen, kun minun annettiin suomalaisen terveydenhuollon puolesta vajota tarpeeksi pohjalle, alkoi tapahtua ja silloin alkoi tapahtua nopeasti.

Yhdessä päivässä Shipwaylle diagnosoitiin Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö eli OCD. Hänellä aloitettiin lääkitys, joka onneksi toimi.

– Pääsin hyvin nopeasti arkeen kiinni ja opettelin elämään uusien diagnoosien kanssa.

Tänä päivänä Shipway käy viikoittain psykoterapiassa. Shipway käsittelee terapiassa paitsi diagnoosejaan myös koulukiusaamista, hylätyksi tulemisen pelkoa sekä ihmissuhteitaan ja elämän arkisia asioita. Terapeutti tarjoaa Shipwaylle työkaluja, joilla hän pysyy arjessa kiinni.

– Tällä hetkellä toimintakykyni on varsin hyvä. Pystyn tekemään töitä, ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Pidän vahvasti kiinni omista rutiineistani ja olen todella tarkka siitä, että kaikki asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn kellonaikaan. Muuten menen pois tolaltani, Shipway kuvailee.

– Terapia on tehnyt minusta paljon paremman ihmisen, hän lisää.

Apua ajoissa

Musiikki on ollut Shipwaylle toinen tärkeä terapiamuoto. Hän julkaisi marraskuun alussa uuden Hengitän-singlensä, joka on hänen henkilökohtaisin kappaleensa. Debyyttialbuminsa artisti julkaisee ensi keväänä.

– Tämä biisi on paljon enemmän kuin sen sanat tai melodia. Tämä on iso kannanotto, jopa poliittinen kannanotto. Kappale on nuorelta nuorille samaan aikaan tsemppi, mutta samaan aikaan pointti tähän hetkeen siitä, että apua ei ole saatavilla tarpeeksi, Shipway sanoo vakavana.

Tää on kaikille teille, jotka kaipaatte edelleen psykoterapiaa,

Sairainta tässä on se, että jonon loppupää voi alkaa yltää herranpihaan

– Tuo osa kappaleestani tarkoittaa sitä, että jonon loppupään ihmiset ovat kirjaimellisesti taivaassa, koska he ovat kuolleet. He eivät ehtineet saada apua ajoissa.

Shipwaysta suomalaisessa terveydenhuollossa on käsillä kriisi. Terapiajonot kasvavat ja avun piiriin pääseminen kestää ellei kuukausia, jopa vuosia. Shipway ei ole ollut koskaan itsetuhoinen, mutta hänestä on pelottavaa, kuinka itsetuhoisia ihmisiä käännytetään avun piiristä takaisin kotiin.

– Ihmiset sanovat: ”Apua on tarjolla, kunhan vain uskallat puhua”. Se väite ei pidä paikkaansa. Jos uskallat puhua, saat apua kyllä, mutta vasta vuoden päästä. Siihen asti joudut sinnittelemään yksin ja se on huolestuttava ajatus.

– Pahimmassa tapauksessa nuoria ihmisiä kuolee enemmän kuin koskaan aiemmin oman käden kautta.

Shipway on kiitollinen siitä ,että hänellä on rakastava ja välittävä perhe ympärillään. Hänen vanhempansa ja siskonsa ovat tukeneet häntä sekä halunneet oppia Shipwaysta ja hänen sairauksistaan enemmän.

– Ajattelin joskus, että miten minulle voi käydä näin, miksi olen sairas? Tulen hyvistä lähtökohdista, minulla ei ole traumoja perhepiiristä ja olen menestynyt. Miten voi käydä näin? Ymmärsin, että mielenterveys ei katso henkilöä eikä kukaan valitse itse ongelmiaan.

– Olen taiteellinen ja usein tuppaa tuntumaan, että luovuudesta joutuu maksamaan kovan hinnan. Minun hintani on nämä diagnoosit, Shipway päättää.

Source: iltalehti.fi