Vakava sairastelu pysäytti näyttelijä Esko Salmisen: ”Päivä kerrallaan mennään”

– Olen erittäin kiitollinen ja sydän täynnä rakkautta, näyttelijä Esko Salminen, 82, kuvailee tuntemuksiaan Iltalehdelle.

Istumme näyttelijän kotona Helsingin keskustassa. Salminen on hiljattain saanut kuulla, että hänet tullaan palkitsemaan elämäntyön Betoni-Jussilla.

Kaakeliuunin reunalla komeilee jo ennestään kaksi Jussi-patsasta. Yksi on Salmisen oma, jonka hän voitti Veikko Aaltosen ohjaamasta elokuvasta Tuhlaajapoika vuonna 1993.

Toinen patsas kuuluu vuorostaan Salmisen äidille, näyttelijä Kyllikki Väreelle. Ajan patinoima Jussi-patsas on vuodelta 1944. Kädessä patsas tuntuu hennolta ja suorastaan hauraalta.

– Olin 4-vuotias, kun äitini toi Jussi-patsaan kotiin. Ei sen ikäinen Esko oikein ollut siitä innostunut. Olin enemmän kiinnostunut herkkupaloista, joita äiti kuljetti kotiin ravintolasta servettiin käärittynä, Salminen hymähtää.

Monia muistoja äidistä ei ole näyttelijälle jäänyt. Väre menehtyi sairauskohtaukseen 38-vuotiaana. Salminen oli tuolloin vasta 10-vuotias. Siitä asti muistoesine on kulkenut miehen mukana.

Sairastelu pysäytti

Salmisen mittava ura on kuin läpileikkaus suomalaiseen elokuvahistoriaan. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa tapahtui komediassa Katupeilin takana vuonna 1949. Tuolloin Salminen oli vasta 9-vuotias, kun hän pääsi osaksi elokuvamaailmaa.

– Olen saanut tehdä elokuvia alusta loppuun asti. Ainahan roolit eivät ole olleet sellaisia kuin on toivonut, varsinkin ne uran alkupuolen roolit olivat kepeitä, hän tuumaa.

Salminen luettelee elokuvaohjaajia, joiden kanssa hän on saanut työskennellä elämänsä aikana. Lista on vaikuttava ja loputon: Edvin Laineesta Pekka Parikkaan ja Aarne Tarkaksesta Taru Mäkelään. Muistoihin ovat jääneet myös Ville Salminen, Matti Kassila sekä monet muut alan nimekkäät osaajat.

Salminen naurahtaa, miten hän joutui kerran kieltäytymään yhteistyöstä Toivo Särkän kanssa oman elämäntilanteensa vuoksi. Salminen muistaa edelleen, miten pettynyt arvostettu elokuvatuottaja oli.

– Särkän katse oli kyllä murheellinen. Hän oli paljon satsannut minun varaani.

Mieleen on jäänyt myös yhteistyö Pertti ”Spede” Pasasen kanssa.

– Jos Spede ei muuta opettanut, niin hän opetti minut pitämään rahasta. Hän maksoi hyviä palkkioita.

Salminen onkin kiitollinen, miten hän on saanut uransa aikana näytellä monien hienojen näyttelijöiden kanssa. Hän heittää kameran olevan myös erinomainen vastanäyttelijä elokuva-alalla. Hän kuvailee sitä ”psyykkeen magneettikuvaksi”.

– Kamera näyttää heti, jos liioittelet tai yrität liikaa. Se paljasti myös aikoinaan nuoren ihmisen ihanan naiiviuden ja luottamuksen elämään.

Etenkin ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa tehty Hamlet liikemaailmassa -elokuva on jäänyt Salmisen muistoihin.

Salmista voisi kuvailla tunteiden tulkiksi myös teatterilavoilla. Hän on antanut kasvonsa niin Othelolle kuin Peer Gyntille. Turhan vakavasti Salminen ei ole itseään koskaan ottanut, sillä hän on myös ääninäytellyt animaatioelokuvassa Supermarsu.

Hänen mielestään näyttelijän työstä ei oikein koskaan voi jäädä eläkkeelle, se on pikemminkin elämäntapa. Vakava sairastelu pysäytti kuitenkin konkarinäyttelijän hiljattain.

– Hajosi vähän joka paikka. Jos ajaa 64 vuotta moottorilla ilman, että huoltaa sitä, kyllä se leikkaa kiinni jossakin vaiheessa, Salminen puhuu vertauskuvallisesti.

Tilanne eteni niin vakavaksi, että Salminen kuljetettiin sairaalaan, missä hän joutui olemaan kuukauden verran. Miehen lapset päivystivät vuoteen äärellä. Hän kiittelee sairaalan henkilökuntaa erinomaisesta hoivatyöstä.

– Sieltä tultiin takaisin vielä. Kävelykepin kanssa tässä mennä toittaroidaan. Elämä höylää kovimmankin pölkyn, sanoo vanha kansanlasku, Salminen heittää.

– Minulla on lämpimät välit lasteni kanssa ja sitten on tietenkin neljä lastenlasta, jotka ovat tehneet minusta sellaisen nostalgisen ukin.

Ei mikään typykkä

Salminen kehuu vuolaasti puolisoaan, näyttelijä Aino Seppoa. Pari on ollut avioliitossa vuodesta 1998 asti.

– Minulla on onni elää älykkään, rohkean ja huumorintajuisen naisen kanssa. Meillä on ollut onnellinen elämä, Salminen toteaa ja katsoo vaimoaan.

Hän muistaa edelleenkin parin alkuajat. Vuodet ovat opettaneet miehelle avioliiton olevan kompromissi, jossa tulee ottaa huomioon myös toinen.

– En minä mitään typykkää rinnalleni ottanut, vaan kokonaisen ihmisen.

Lokakuussa Salminen täyttää 83 vuotta. Mielessä pyörii jo suunniteltu runoilta ja näyttelijästä kertova dokumenttielokuva. Hän ei kuitenkaan halua mennä asioiden edelle.

– Päivä kerrallaan mennään. Olen saanut tehdä työtä, jota rakastan. Välillä olen tehnyt liikaakin, mutta nyt kaikki on hyvin.

Source: iltalehti.fi