Ville Valo joutui valitsemaan alkoholin ja musiikin väliltä: ”Se alkoi hiljalleen syömään sisältä”

Tie helsinkiläisen hotellin kattobaariin käy ahtaiden kierreportaiden kautta. Kapuaminen tuntuu loputtomalta, mutta palkinto on vaivan arvoinen.

Portaiden yläpäässä odottaa tavaramerkikseen muodostuneeseen mustaan asukokonaisuuteen sonnustautunut Ville Valo, 46.

Vesilasi kädessään jakkaralla istuva Valo varmistaa, että myös toimittajalla on toivomansa virvoke nenänsä edessä ennen haastattelun alkua.

Tätä nykyä artistinimellä VV kulkeva Valo julkaisi perjantaina sooloalbumin nimeltä Neon Noir. Pian kiertueelle palaava artisti kertoo harvoin kuulumisistaan julkisesti.

– Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta paukutella henkseleitäni jos mitään ei ole tapahtunut. Aina, kun taas on jotain julkaisua tiedossa, avaan mielelläni sanaisen arkkuni. Olen kuitenkin laulaja ensiksi – tyhmä ja outo hölösuu seuraavaksi, hyväntuulinen Valo naurahtaa.

Valo nousi maailmanlaajuiseen suosioon vuonna 1991 Helsingin Oulunkylässä perustetun HIM-yhtyeen johtotähtenä. Nyt suositun bändin hajoamisesta on kulunut noin viisi vuotta, mutta fanien kiinnostus laulajaa kohtaan ei ole kaikonnut. Päinvastoin.

Oli kyse sitten lähikaupan lihatiskin myyjästä tai satunnaisesta ohikulkijasta, Valo saa usein vastailla kysymyksiin tulevasta kiertueestaan sekä käynnissä olevista projekteista.

– Olen iloinen siitä, että jengi on vieläkin kiinnostunut siitä, mitä puuhailen ajallani. Vastaavalla tavalla minä kyselen ihmisiltä heidän kuulumisiaan. Se on aivan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä.

Prosessi

Valon uusinta projektia voi hyvin perustein kuvailla sooloalbumiksi. Hän on säveltämisen, sanoittamisen ja tuottamisen lisäksi soittanut jokaisen instrumentin levylleen yksin omassa kotistudiossaan.

Kuten olettaa saattaa, kaikista eri osa-alueista vastaaminen söi rutkasti aikaa. Valo teki jopa 18 tunnin työpäiviä viilatessaan albumia lopulliseen muotoonsa.

– Arkea ei sinänsä ole. Kun herään, alan työskentelemään musiikin parissa. Sen ulkopuolella yritän antaa tyttöystävälleni riittävästi aikaa ja muistaa vanhempiani sekä muutamia ystäviäni, Valo kertoo.

Työkiireiden ja sosiaalisen elämän välillä tasapainottelu on vallitsevista realiteeteista huolimatta sujunut vaivattomasti.

– Kun hän (tyttöystävä) päätti alkaa viettämään aikaa kanssani, hän tiesi, millainen ihminen olen. Teen kuitenkin kotoa käsin töitä, joten en tiedä, olenko ihana poikaystävä vai kauhea tyyppi, kun olen koko ajan kotona, Valo hymähtää.

Valo löytää työmetodeistaan yhtäläisyyksiä nuoruuden vuosiinsa. Äänittäjien piti aikoinaan hillitä nuoria HIM-yhtyeen jäseniä, jotka olivat valmiita tekemään töitä läpi yön luodessaan ensimmäistä rock-levyään. Sikälikin itsekseen työskentely on ollut kuin raikas tuulahdus Valolle.

– Voin hyvin tehdä halutessani töitä myöhään yöhön ja nukkua päivät. Jos inspiraatio ja intuitio vie, niin se katsotaan niin pitkälle, ettei pysy pystyssä. Siitä ei aina välttämättä tule mitään, mutta ei ainakaan tule sellaista mitä jos -fiilistä.

Baarikärpäsmeininki

Eleillään rauhallisuutta huokuva Valo on valtaisan menestyksen ja hohdon lisäksi nähnyt myös muusikon uran karumman puolen. Hän kamppaili aiemmin vuosien ajan päihdeongelman kanssa.

Hän saattoi viettää kokonaisia päiviä baarin seinien sisällä. Valo kuvailee kokeneensa ”baarikärpäsmeiningin” viehättäväksi ja kiehtovaksi.

Juomisesta aiheutuneet oireet häiritsivät kuitenkin lopulta hänen musiikkiuraansa niin pahasti, ettei hän kyennyt fyysisesti suoriutumaan työstään toivomallaan tasolla.

– On hyvin vaikeaa soittaa kitaraa, jos kädet tärisevät. Kovista vieroitusoireista kärsiessä sitä on vain haamu itsestään. Se alkoi vain hiljalleen syömään sisältä, Valo mietiskelee.

– Olen onnellinen, että pääsin kokemaan sitä elämää ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. En kuitenkaan itse pystynyt handlaamaan kahta asiaa samaa aikaa. Onhan se tyhmää, kun lähdet yhdeksi illaksi ulos ja joudut maksamaan siitä neljä päivää olemalla sellainen puolikuntoinen zombi, Valo toteaa.

Edessä oli valinta: alkoholi tai musiikki.

– Koin, että minulla oli vain yksi vaihtoehto. Moni treenaa, että löytyisi kultainen keskitie. Itse olen kaikki tai ei mitään -tyyppiä, hän jatkaa.

Valo ei ole juonut alkoholia vuosiin, mutta ei miellä itseään absolutistiksi.

– Tällä hetkellä minulla on alkoholiin erittäin terve suhde: pidän siitä taukoa. En koskaan sano ei koskaan enää. Minulla on sellainen tapa, että jos kiellän itseltäni jotain, niin ajattelen asiaa kahta kauheammin. Oli kyseessä sitten alkoholi tai esimerkiksi suklaa.

Taukopäätös on vaikuttanut positiivisesti sekä hänen uraansa että henkilökohtaiseen elämäänsä.

– Välit kavereihini ovat parempia kuin aiemmin, mutta kaveripiiri on myös muuttunut. Enää ympärillä ei heilu baarista tuttuja kasvoja. Myös välit vanhempiini ovat paremmat kuin ikinä, vaikka en ole vuosiin juonutkaan.

– Kilpailu musiikkialalla on kovaa. On se kiva, että ne vähätkin aivorippeet mitä on toimivat täydellä teholla. Se on väsyttävää tuo juopon tie, Valo toteaa.

Ikävä

Idea sooloalbumista syntyi Princen inspiroimana. Edesmennyt yhdysvaltalaisartisti piti nimenomaan yksin työskentelystä. Valon tyypillinen arki, eli bänditoverien kanssa bussissa istuminen, kahvin juominen ja ajatusten vaihtaminen muuttui omien luovien mielijohteiden seuraamiseksi.

– Minulla oli eräänlainen hullu päähänpinttymä. Mietin, että olisi kiva tietää miltä kuulostaa vain yhden ihmisen kädenjälki. Se oli siinä mielessä upea prosessi, ettei tarvinnut tehdä kompromisseja tai verbaalisesti kommunikoida kenenkään kanssa. Kaikki kommunikointi kävi oman pääni sisällä, Valo kertoo.

Pään sisällä kävivät myös ajoittain HIM:n jäsenet, kun Valo sulkeutui kotistudioonsa luomaan levyään ylhäiseen yksinäisyyteen.

– Totta kai minulla oli ikävä heitä. Se kävi monesti mielessäni, mutta ainakin yhtä monta kertaa tuli mieleen, ettei tässä luojan kiitos ole muita säätämässä, Valo naurahtaa.

Unelma

Levyn tekeminen kesti noin kaksi ja puoli vuotta. Osa kappaleista syntyi päivissä, mutta toisissa kesti taas yli kaksi kuukautta valmistua. Poikkeukselliseen tapaan Valo hioi jokaisen kappaleen alusta loppuun ennen kuin siirtyi seuraavaan.

Ideat laulujen sanoituksista syntyvät Valon päässä joskus varsin arkisissakin tilanteissa.

– Joskus esimerkiksi kaupassa tulee joku idea tai vaikka kahvia keitellessä, kun sattuu hyräilemään jotain. Sen pohjalta voi lähteä rakentamaan isompaa kokonaisuutta. Aivot ovat kuin kovalevy. Niihin tulee materiaalia kaikesta, mitä näet ja koet. Minun tapauksessani filtteröin sen ulos melodian kautta.

– Tykkään synkemmästä ja dramaattisesta musiikista. Minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä HIM:n jälkeen minkälaista vaan musiikkia, mutta silti päädyin hyvin samankaltaiseen juttuun. Se on kertovaa omasta musiikillisesta identiteetistäni. En pääse raidoistani eroon, Valo hymyilee.

Unelmistaan kysyttäessä Valo hengähtää syvään ja tähyilee ikkunoita piiskaavaa lumimyrskyä.

– Keskityn mieluummin tähän hetkeen kuin isompiin, laajempiin kuvioihin. Toivon, että saan jatkaa tätä (musiikkiuraa) vielä hetken – ainakin kaksi vuotta. Sitten voin arvioida tilanteen taas uudelleen. Toivon myös tasapainoa, mutta jos olisin tasapainoinen tyyppi, niin en olisi oma itseni.

Source: iltalehti.fi