Yle unohti ydinyleisönsä – Nyt UMK on ajautumassa kohtalokkaalle tielle
Lauantaina on aika yhden vuoden suurimmista musiikkijuhlista: Suomen euroviisuedustajan ratkaisevan Uuden musiikin kilpailun.
Näin on ainakin, jos nuorisolta kysyy.
Uuden musiikin kilpailu eli UMK korvasi yli 50 vuotta katsojia ilahduttaneen Euroviisukarsinnan.
UMK:n alkutaival oli kivinen ja Suomen viisumenestys pääosin heikkoa. 2020-luvulle tultaessa kisa on kokenut kuitenkin melkoisen kasvojenkohotuksen. Muutkin kuin voittajakappaleet ovat päässeet nauttimaan radiosoitoista ja somemenestyksestä.
On tiktokkia, instagramreeliä, trendejä ja loppuunmyytyjä areenoita.
UMK on brändiuudistuksellaan ehdottomasti onnistunut tavoittamaan nuorta yleisöä.
Mutta sitten on se mutta.
Haastattelin aiemmin julkaistua artikkelia varten lukuisia Suomen entisiä euroviisuedustajia ja pyysin heitä kertomaan mielipiteensä vuoden 2024 UMK-kattauksesta.
Valtaosa haastatelluista sanoi samaa asiaa: he eivät ikänsä puolesta koe enää kuuluvansa kohdeyleisöön. Sonja Lumme ja Markku Aro sanoivat kaipaavansa melodisempaa musiikkia muiden virikkeiden sijaan. 47-vuotias Johanna Hytti mietti, onko hän jo ihan mummo, kun ei ymmärrä näitä kappaleita.
Nämä kommentit tulevat siis henkilöiltä, jotka ovat itse hakeutuneet kilpailuun mukaan ja kantaneet Suomen viisumainetta harteillaan edustusvuonnaan.
UMK:n ikäpainotus näkyy jo artistikattauksessa. Tämän vuoden finalisteista vanhimmat, Teemu Keisteri eli Windows95man ja Jesse Markin, ovat syntyneet vuonna 1985. Vuonna 2023 ainoat 40 vuotta täyttäneet kilpailijat löytyivät Portion Boysin riveistä.
Ainahan näin ei ollut. Vielä vuonna 2022 UMK-lähetyksessä katsojia ilahdutti hiteillään vuosikymmeniä hurmannut Tommi Läntinen (kisan aikaan 62-vuotias), vuonna 2021 puolestaan koko kansan tuntema Danny (kisan aikaan 79-vuotias).
Suomi on edustanut Euroviisuissa vuodesta 1961. Yli kuudenkymmenen vuoden ajan suomalaiset ovat innostuneet viisuista, kuunnelleet omien viisukarsintojensa pinnalle nostamia radiohittejä ja kannustaneet maailmalle lähetettyjä taiteilijoitaan.
Jossain matkan varrella Yle on ajautunut pahasti metsään, kun uutta brändiä on lähdetty rakentamaan olemassa olevien viisufanien kustannuksella. Voiko enää puhua koko perheen ohjelmasta, jos kohdeyleisö ei kykene muistamaan Suomen ainokaista viisuvoittoa 18 vuotta sitten?
Yle tuntuu unohtaneen alkuperäisen ydinyleisönsä. Ja kerran menetettyä katsojaa on vaikea saada enää takaisin.
Source: iltalehti.fi
